sunnuntai 31. toukokuuta 2009

VALKOLAKIT, TONTTU-UKOT JA NOUTAJA

Tämä teksti on
henkilökohtainen
todistuspuheenvuoro:


Tyttärelle valkolakki.
Tahtoo luokanopettajaksi.
Kirjallinen osa jo läpi,
soveltuvuus vielä testataan.

Ei riittänyt edes
12 vuotta koulua.
Tahtoo jatkaa eläkeikään asti.
Opin sauna autuas aina.

Hyvä todistus ja tulos
eivät paina mitään
näissä valinnoissa.
Todistusarvo nolla.

Koulussa laulettiin Gaudeamus igitur.
Kummallinen perinne.
Samaa sanonee moni suvivirrestä.
Mutta suvivirressä on Jeesus,
Gaudeamuksessa kummittelee kuolema.

"Muista Luojaasi nuoressasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat",
muistuttaa Raamatun Sananlasku.
R(i)emuitaan nuorena,
kun jaksetaan ja
tylsän vanhuuden jälkeen
tulee kumminkin kuolema
ja meidät perii humus, multa.
Elämän kiertokulkua?

Kovin erilaiset elämäntavat
esillä samassa juhlassa:
Juomalaulu ja virsi.

Kun alkoholin voimalla
aletaan riehua ja rellestää,
niin se vanhuus ei enää olekaan
mikään itsestäänselvyys.
Kuperkeikkalimonadin rohkaisemana
usein sanotaan ns. suorat sanat
toisista ihmisistä
tai muuten vain haastetaan riitaa.

Virsi taas tahtoo kiittää
kaiken Luojaa hyvyydestä,
jota Herran kansa on saanut kokea.

Muistutin omaa tytärtäni siitä,
että hyvä todistus on kaikille tärkeä.
Ei vain sellainen,
jossa on numeroita.
Hyvä todistus merkitsee myös sitä,
että nähdään jokaisessa ihmisessä
jotakin hyvää - ja sanotaan se!

Hyvän todistuksen vastakohta
ei ole huono todistus
vaan väärä todistus,
muunneltu totuus.

Toki meidät kaikki perii multa.
Aikanaan
(jotkut tosin ennenaikaisestikin).
"Oma syy, oma vika, kuka käski olla sika!?!"
toruu vanha hokemakin.
Mutta toisin kuin Gaudeamus väittää,
nuoruus ei aina ole
pelkkää ruusuilla tanssimista
eikä vanhuus
välttämättä kovin kenkkumaista.

Jos elämänsä kevättä eläviä nuoria
muistutetaan kaiken väliaikaisuudesta,
niin Jeesuksen syntymäjuhlan aikaan
rallatellaan ihan yhtä kolkosti:
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika:
Hetken kestää elämä,
sekin synkkää ja ikävää...

Ja sitten ei muuta kuin taas
tolkuttomasti hyppimään...

Toki meidän kaikkien on syytä
pitää kuoleman todellisuus
mielessämme,
suorastaan meditoidakin sitä,
onhan kuolema osa elämää.
Mutta kissa pöydälle
ja pelko pois!
Ei tätä elämää
riekkuen
ole tarkoitus elää.

Rohkenen väittää:
Jumalan palveleminen uskossa
ja lähimmäisen rakkaudessa
on elämää,
joka ei ole turhaa
eikä koskaan mene hukkaan.

Jos osoittautuu,
että puhuin pötyjä,
saatte rahanne takaisin...

Paras todistus,
jonka kukaan koskaan voi saada,
on tämä Jeesuksen sana
talenttivertauksessa:
"Hyvä on,
sinä hyvä ja uskollinen palvelija.
Mene herrasi iloon.' (Mt. 25:21)

m.o.t

PS: Emme me mihinkään multiin jää!
Jeesus seisoo viimeisenä
multien päällä ja herättää
sikeimminkin nukkuvan.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
- Sussiunakkoon! Voiko tässä elämässä kukaan jäädä ilman todistusta?
- Ei, en usko. Jokainen ihminen on todistuksen arvoinen, hyvän todistuksen, ei väärän. Ja kun elämän koulu on käyty loppuun, Jeesus sanoo aivan varmasti pari valittua sanaa jokaiselle ihmiselle aivan henkilökohtaisesti.

Ei kommentteja: