PELKKÄNÄ KORVANA JUMALALLE?

Brittiläinen tietokirjailija
ja kulutuskriitikko John Naish
on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan:
Riittää jo. Irti maailmasta,
jossa kaikkea on ihan liikaa.

Naish liittyy yhä kasvavaan ihmisjoukkoon,
jonka mukaan Vähemmän on enemmän.
Meillä on jo kaikkea, ihan liiankin kanssa.
Markkinat syytävät jatkuvasti kaikenlaista,
mitä ilman voisimme vallan hyvin tulla toimeen.
Vaan kun mainonta saa meidät tahtomaan kaikkea lisää...

Naishia tämä kaikki ottaa aivoon.
Hänen mukaansa asia ottaa meitä kaikkia aivoon.
Selitän lyhyesti hänen aivoituksiaan:

Ihmisen aivot ovat kehittyneet
hitaammin kuin teknologia.
Aivot elävät vanhassa puutteen maailmassa
(ainakin niiden aivot,
jotka ovat kokeneet kivikauden, sota- ja pula-aikoja)
ja pakottavat kilpailemaan ruuasta ja tavaroista
entiseen tapaan.
kaupallinen kulttuuri käyttää hyväkseen
aivojen jälkeenjääneisyyttä
(ei kovin paljon imartele,
jos joku sanoo sinun aivojasi jälkeenjääneiksi)
yllyttämällä ihmisiä työskentelemään ja kuluttamaan
yli todellisten tarpeiden.
Vähempään tyytyvä leimataan
kehityksen kelkasta pudonneeksi luuseriksi.

Naishin mukaan ihmisten tulisi herättää
aivonsa huomaamaan,
että kaikkea on jo ihan tarpeeksi.
Onni ei löydy kulman takaa,
vaan elämä on tässä ja nyt.
Elämään kuuluu
hyvien ja huonojen päivien vuorottelu.
Tyytyväisyys ja tasapainoisuus
syntyvät siitä,
että pystyy olemaan kiitollinen
kaikesta, mitä on saanut.

Eli jos et saa sitä,
mitä haluat,
niin kannattaa haluta
sitä, mitä saat?

Hengellistäen juttu menee näin:

Jumalalla on paljon sanottavaa meille,
mutta hänen on vaikea saada
ääntään kuuluville
kaiken ympärillämme ja
sisällämme vallitsevan
melun takia.
Kuunteleminen on mahdollista
ainoastaan sille,
joka on hiljaa.
Vain hiljaisuudessa
voimme tavoittaa itsemme.

Tavaratulvan lisäksi
riesanamme on
infoähky, sanatulva,
joka tuutista tuleva
höpönlöpö.

Meidän ei tarvitse pitää liian tärkeänä
kaikkea ajateltua, sanottua, kirjoitettua.
Ihan (mielen)terveydellisistä syistä
meidän on syytä aika ajoin
jättää ajatukset ja sanat sikseen
ja rentoutua, rauhoittua,
hiljentyä meditaatioon, rukoukseen
vaikkapa näillä
Pyhän Kolminaisuuden Elisabetin
(1880-1906) sanoilla:

"Oi ikuinen Sana,
Jumalani Sana,
tahdon omistaa elämäni sille,
että kuuntelen sinua.
Tahdon olla pelkkänä korvana sinulle,
niin että opin kaiken sinulta."

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

- Sussiunakkoon! Onko sen Kiurun pojan aivot jotenkin jälkeenjääneet, kun se ei pysty kirjoittamaan edes kokonaisia rivejä?
- Ei, en usko. Luulen hänen vain haluavan antaa ylimääräisille sanoille vapaapäivän.
- Jaa. Mihinkäs ne turhat sanat sitten ovat mahtaneet mennä?
- Täytyy varoa, etteivät ne tupsahda tähän jälkipuhepalstallemme...