LAANTUKOON HÖPINÄ HUULTEN, TYYNTYKÖÖN VIRTA AATOSTEN JATKUVAIN!

(Lukija Osku toivoi tälle palstalle Ressun lukion kevään viimeistä, 12.5.09 pitämääni päivänavausta. Tämän kerran suostun pyyntöön, mutta en ota tavakseni julkaista puheitani tässä tai missään muuallakaan. On ihan eri asia kirjoittaa korvalle kuin silmälle. Kohderyhmätkin ovat usein aivan erilaisia. Lisäksi tahdon pidättää itselläni oikeuden korjailla tekstejäni. Käytännössä se merkitsee sitä, että en enää koskaan palaa niihin. Eteenpäin mennään - ja toivottavasti jostakin jotakin opitaankin!)

Tässä päivänä muutamana suunnittelin musiikkia omiin hautajaisiini. (Se kannattaa tehdä, kun on vielä kuta kuinkin syyntakeellisessa tilassa.) Olen kertonut teille jo siitä tekeillä olevasta virsi-Finlandiasta. Se kappale tulee mukaan ilman muuta. Ja sitten tämä äsken kuultu Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Viimeksi mainittu on sikäli merkillinen kappale, että sitä on käytetty varsin erilaisissa tilaisuuksissa: Hautajaisissa, ehtoollismusiikkina ja jopa häissä. Ihan totta: netistä luin, että useampikin pari on käyttänyt tätä sävellystä häämarssina. En tiedä, onko minulla ihan kelvoton musiikkimaku, mutta mielestäni tämän musiikin tahdissa ei voi marssia ylväästi, laahustamista se ennemminkin on. Tai ehkä se lopultakin riippuu kanttorista…

Mutta onhan niitä monia muitakin asioita, joista käytetään nimitystä makuasia, ja sitten sanotaan, että ei niistä voi kiistellä. Ihmiset voivat samoista syistä tulla aivan eri lopputulokseen tai sitten eri syistä he voivat päätyä samaan lopputulokseen. Ota siitä sitten selvää.

Viimekertaisessa radiopakinassani pohdin sitä, minkä osan ihmisestä tulee hiljentyä, suorastaan vaieta Jumalan edessä. Onko tuo osa tahto, sielu vai sydän. Hiljattain vietetyn sananvapauden päivän merkeissä sain sussiunakkoon!-blogiini tähän liittyen hyvän kysymyksen: Nimimerkki halusi tietää, eikö ihmisellä ole Jumalan edessä sananvapautta? Miksi pitäisi olla hiljaa, jos ja kun haluaisi puhua kerrankin suunsa puhtaaksi? - Vastasin, että toki ihmisellä on sananvapaus Jumalan edessä. Sitä kutsutaan rukoukseksi. Ja toki Jumalalle sopii raivota, jos niikseen tulee. Hän jos kuka kyllä kestää meidän raivarimme.

Mutta mitä kauemmin uskova on kulkenut Taivaan tietä, sitä ilmeisemmäksi on käynyt tarve hiljentymiseen. Tarkastellaan tätä kysymystä pikkuisen tarkemmin näin aamutuimaan: Jumalan läsnäolo luo hiljaisuutta. Hänen puheensa synnyttää syvän hiljaisuuden.

Kun Raamattua lukee Vanhan testamentin puolelta, tulee helposti käsitys Jumalasta, joka hän on kiivas ja kiukkuinen, suorastaan julma ja hirmuinen. Hän on pelottava kuin rajumyrsky. Hänen lähellään on aina hengenvaara. Tällainen mielikuva Jumalasta saattaa syntyä - se on pelon ja ahdistuksen värittämä. Mutta sellainen käsitys Jumalasta on hyvin yksipuolinen ja vääristynyt.

1. Kuningastenkirjassa on upea kuvaus profeetta Elian ja Jumalan kohtaamisesta.. Tämä tapaus antaa toisenlaisen kuvan. Siinä puhutaan kallioita repivästä myrskystä, maanjäristyksestä ja raivoavasta tulesta. Näiden valtavan voimien keskellä voisi ajatella Jumalan ilmestyneen, mutta Jumala ei ollut missään niistä. Vasta myrskyn jälkeen Jumala ilmestyi hiljaisessa tuulen huminassa. Melu ja luonnonmullistukset saavat aikaan pelkoa ja hämminkiä, mutta Jumala kohdataan hiljaisuudessa, hiljaisessa tuulen huminassa. Jumala valtaa ihmisen lempeästi, hiljaa ja rakkaudella. - Jos tämä oli kuulijalle aivan uusi asia, niin sopisi vissiin vähän päivittää vanhoja tietoja. Opin sauna autuas aina, myös uskonopin!

Sitten mennään Kirkastusvuorelle Jeesuksen ja parin opetuslapsen kanssa. Siellä Mooses ja tuo äsken mainittu Elia keskustelevat Jeesuksen kanssa. Kun oppilaat näkivät Jeesuksen kirkkauden, heidät täytti hiljaisuus. ”He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään”. (Lk. 9:36)

Entäs Neitsyt Maria, joka kätki sydämeensä kaikki ne sanat, jotka enkeli hänelle sanoi? Hiljaisuudessa Maria meditoi kuulemaansa.

Heti kun Jumala alkaa vaikuttaa sinussa, hän luo sisimpääsi hiljaisuutta, äänettömyyttä. Jos olet altis ja valmis panemaan syrjään kaiken sen, mikä on omaasi, saat aistia tämän hiljaisuuden. Jos yrität rukoilla omin voimin, siitä helposti syntyy melkoinen sisäinen meteli, tulvahdat täyteen ajatuksia, ideoita, kuvitelmia, muistikuvia. Mutta kun Jumala löytää sisimpääsi avoimen oven, meteli hiljenee. Tästä viime kädessä on kyse: Ihmisen oma huulten höpinä lakkaa ja ajatusten jatkuva virta tyyntyy. Miten siunattu asia!

Käsite ligatura merkitsee alun perin lääketieteessä verisuonten liittämistä yhteen. Hengellisen elämän alueelle siirrettynä ligatura tarkoittaa sitä, että Jumala jollakin ihmeellisellä tavalla sitoo sisäiset voimavaramme ja hänen oma hiljaisuutensa ottaa ne valtaansa. Kun ihminen on antanut tähän luvan, niin hiljaisuus virtaa omalla sisäisellä voimallaan läpi koko ihmisen olemuksen. Kiinnostavaa on elämä, vielä kiinnostavampaa hengellinen elämä!

Ja näin on tullut minunkin aika jälleen vaieta. Teen sen mielelläni. Ei enää kuin puoli kuuta Kiurusta kesään. Jos Luoja suo, niin jatketaan harjoituksia syssymmällä. Moi!

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

- Sussiunakkoon! Aikookos se Kiurun poika nyt tosissaan lopettaa tämän plokin pitämisen justiinsa kun minäkin meinasin päästä kiinni kupletin juonesta...
- Ei, en usko. Pikemminkin luulen, että yleisön pyynnöstä huolimatta hän jatkaa kesälläkin. Tuossa hän äsken vain hyvästeli Ressun lukiolaisia, jotka ovat päättämässä aherrustaan tältä keväältä...