ILOISEN IDOLIN MURHEELLINEN LÄHTÖ

Olen aina pitänyt SIG-yhtyeen iloisesta, valoisasta ja melodisesta pop-musiikista, vaikka mikään varsinainen fani en ole koskaan ollutkaan. Katsohan, miten sympaattisen oloinen, lapsenkasvoinen laulusolisti Matti Inkinen hyörii ja pyörii Pariisissa Leijailen-kappaleen v. 1985 julkaistulla musiikkivideolla:

http//www.youtube.com/watch%3Fv%3DpcYqt6dcGX8&t=Sig - Leijailen"

Oli sangen ahdistavaa lukea lehdistä Inkisen yllättävästä katoamisesta. Viime vuonna 50-vuotistarkastuksen yhteydessä löydetty aivokasvain leikattiin ja rankkojen sädehoitojen jälkeen tilanne kääntyi parempaan suuntaan. Sitten keltainen lehdistö rupesi syyttämään miestä ilmeisesti lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä. Inkinen kiisti syytteet. Mutta kamelin selkä oli jo katkennut. Mediamyllytys on aina rankkaa. Onko todella olemassa joku, joka nauttii ihmisen ajamisesta umpikujaan? Inkisellä olisi ollut ihan riittävästi kärsittävää sairaudessaan...

Nuoret ottavat suosikkiartistinsa mieluusti esikuvikseen. Heitä ihaillaan ja matkitaan. Esimerkiksi Dingo-hysterian aikana näytti siltä, että fanit olivat konserteissa suoranaisessa transsissa ja tilaisuudet mitä vaikuttavimpia esimerkkejä karismaattisista ylistyskokouksista. Jumala tosin ei saanut kunniaa, vaan lavalla olijat. Sattumaa tai ei, mutta tällaisia esikuvia kutsutaan usein myös idoleiksi. Idoli taas tarkoittaa epäjumalaa...

Entä kun epäjumala päätyy epätoivoon? Miten seuraajien silloin käy? Tarpeeksi vahva esimerkki voi johtaa vaikka joukkoitsemurhiin, sen olemme usein äärihurmosliikkeissä nähneet.

Mitä mahtavat SIGin fanit nyt ajatella?
Miksi taas kävi niin, ettei kukaan huomannut minkäänlaisia viitteitä itsetuhoisuudesta? En sano tätä syyttävää sormea heristäen, vaan surullisena. Ehkä niitä merkkejä ei kerta kaikkiaan voi etukäteen useinkaan nähdä?

Yleistäen voinemme sanoa: Koska emme tiedä, mitä toinen ihminen erilaisissa elämäntilanteissaan kestää, meidän ei kannata lähteä hänen kestokykyään testaamaan. Jos toimittajat olisivat noudattaneet vanhaa hyvää neuvoa ja asettuneet Inkisen asemaan, he olisivat kohdelleet häntä samoin kuin toivoisivat itseäänkin kohdeltavan. Monille meistä tuntuu itsestään selvältä, mitä se olisi käytännössä tarkoittanut.