LIIAN SUOSITTU PAPIKSI?

Ihmisen ei tarvitse olla, osata tai omistaa kaikkea. Mielikuvittelun taito riittää. Välillä on ihan hyvä elää Ikään kuin-elämää. Otanpa esimerkin:

Olen kirkkomme suosituin pappi, luterilaisten isä Mitro. Kansansuosioni on käsittämättömän suuri, sivutuloni esitelmöinnistä ja erilaisista kirjoista (elämäntaito, ruuanlaitto, teologia ja kernaasti myös muoti, kauneus, käsityöt, terveys ja liikunta) ovat vielä suuremmat.

Rahaa tulee siis joka tuutista niin paljon, etten tiedä, mihin sitä oikein sijoittaisin. Minusta tuntuu ihan kivalta, kun media on minusta kiinnostuneempi kuin kirkkoni piispoista, noista paarmoista ja huovisista. Kun kysymys jotenkin sliippaa uskontoa, minua tullaan haastattelemaan. Okei, piispat periaatteessa ovat kirkkomme äänitorvia, mutta osaan pasuunaan toki puhaltaa minäkin! Taitaa olla piispa-ainesta minussakin?

Minulla on siis rahaa, olen saanut ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Minulla on paljon kavereita yhteiskunnan parhailla paikoilla, ei siis vain Facebookissa. Meillä on mukava Keskinäisen Kehun Kerho kavereitten kanssa. Me autamme toisiamme mielellämme. Se on sitä verkostoitumista. Ja verkostoituminen jos mikä on nykyaikaa.

Noste on sen verran kova, että jotenkin tämä kansansuosio kannattaa hyödyntää. Ehdin varmasti vielä mukaan presidentinvaaleihin muutenkin kuin mustana lampaana... eikun hevosena, vitsi, vitsi. Vitseissäkin nimittäin löytyy, kun olen tällainen leppoisan hyväntuulinen ja huumorintajuinen uros, nääs.

Kirkon byrokratia on välillä tosi hidasta ja kankeaa. Siihen pitää saada vauhtia. Kansakin sitä vaatii. Tämä itseni brändäys ja tuotteistaminen on sopiva oikotie. No, joskus on pitänyt pikkuisen joitakin pykäliä tulkita vähän väljemmin, mutta tarkoitus pyhittänee keinot...?

Tiedän, että kansansuosio ei kestä ikuisesti. Hurraajista voi tulla buuaajia yhdessä yössä. Kävihän Mestarillemmekin niin. Mutta kun tuuli kääntyy jalamäki alkaa, en kaipaakaan enää rahvaan mielipiteitä. Olen tuolloin jo kaiken sellaisen yläpuolella. Kiintotähti suomalaisessa yhteiskunnassa. Täytyy vain ottaa oppia John Lennonin mokasta. Ihmiset eivät pitäneet siitä, kun mies väitti Beatlesien olevan suositumpia kuin Jeesus.

Jeesusta suositumpi pappi? Hmmmmm...

Tässä kohdassa kupla puhkeaa.
Jos tämä olisi unta,
niin nyt viimeistään heräisin
siihen, että aivan hikipäisenä
vuoteella heittelehtiessäni
pudota mätkähtäisin lattialle.

Mutta koska olen valveilla, käyn pläräämään Martti Lutherin tuotantoa löytääkseni jonkin puolustuksen sille, että Euroopan parlamenttiin pyrkivä isä Mitro kuuluu väärään kirkkokuntaan. Luterilaisena meppinä häneltä ei vietäisi oikeutta kulkea papinkamppeissa tahi lupaa hoitaa pyhiä toimituksia.

Taitaa kuitenkin meikäläisen esiymmärrys pettää pahemman kerran. Törmään heti kättelyssä tällaiseen Lutherin sanaan:

"Saarnaaja älköön puuttuko maalliseen regimenttiin. Hänen ei tule sekaantua politiikkaan, ei puhua herrojen mieliksi eikä mielistellä ja imarrella viljelijöitä ja porvareita. Hyvät teot eivät tee kristittyä, vaan kristitty tekee hyviä tekoja. Niin kuin hedelmä ei tee puuta, vaan puu tuottaa hedelmän."

Jahas. Se siitä sitten. Minä näet tykkään saarnaamisesta kuin hullu puurosta...

:::::::::::::::::::::::::::::::::::

- Sussiunakkoon! Ei kai puuro nyt pelkästään hullujen herkku voi olla?
- Ei, en usko. Kyllä puuro pitää niin herrat kuin narritkin tiellä. Joskus vain tapaavat nuo sanat pahemman kerran puuroutua meillä itse kullakin!