LIHASKIMPPU VAI KUKKAKIMPPU?

Sammakko pullistelee.
Se tahtoo näyttää olevansa suurempi
kuin mitä oikeasti on.
Nuorten miesten pullistelu on
vähän samanlaista.
Kellosepän lihaksilla varustettu yksilö
pääsee pullistelemaan
ostettuaan muskeliveneen.
Sellaisen,
joka miltei heti
pääsee lähtemään lapasesta
ja karahtaa karille...

Hesarissa oli tänään juttu siitä,
miten pienet lihakset
ahdistavat nuoria miehiä.
Lihastyytymättömyys voi johtaa
siihen, että koko elämä alkaa
pyöriä näkyvien haubereitten
tai piilolihasten ympärillä.
Jos ei ole ruista ranteessa,
tulee masennus,
itsetunto laskee ja seuraa
rankkaa juomista
(muuta kuin ravintolisäjuomien
litkimistä).

Omat havaintoni saleilla vahvistavat
lehdessä mainitut jutut siitä,
miten jotkut seisovat peilin edessä
nostelemassa puntteja
tarkkaillen itseään ja
syrjäsilmällä myös sitä,
tuleeko työn raskaan raataja
huomatuksi.

Minä olin nuorena siinä uskossa,
että naisille ei voi kasvaa muskeleita.
Olin väärässä.
Mutta arvelen, että pelkällä puurolla
ja punteilla niitä tuskin on hankittu.

Kuvitellaanpa, että jollakulla nuorukaisella
on ongelmana se, että tytöt eivät hänestä tykkää.
Tai eivät häntä huomaa.
Tai hän ei osaa puhua heidän kanssaan.
Tai...

OK. Hän alkaa bodata ankarasti ja käyttää
erilaisia ravintolisiä.
Mitä tapahtuu, kun rantakausi alkaa ja
biitsillä voi patsastella ilman paitaa?
Tytöt alkavat piirittää Adonista,
joka silmin nähden nauttii tilanteesta.
Ikävä kyllä, hän ei vieläkään osaa jutella tyttöjen kanssa...

Pitäisiköhän siihen keskustelutaitoon kenties satsata?
Ja itsensä sivistämiseen? Itsetuntemukseen?
Lihaskimppuun vai kukkakimppuun?

Vai saisikohan esimerkiksi
tatuoinnista lisää itsevarmuutta?

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
- Sussiunakkoon! Noinko vähästä se nuorten miesten itsetunto on kiinni?
- Ei, en usko. Muskeleitten täytyy olla mahdollisimman isot...