TAIDE USKONNON KORVIKKEENA?

Jenkkifilosofi (pragmatisti) ja professori Richard Shusterman luennoi maanantaina Helsingissä aiheesta Taide uskonnon korvikkeena. Ohessa valitut palat Hesarin haastattelusta kursiivilla. Ja meikämannen kommentit ilman kursiivia, tietty.

Shusterman jakaa heidän (Hitchens, Dennett, Dawkins ja Harris) huolensa monoteististen pääuskontojen vahingollisuudesta. Fanaatikoista hän sai omia kokemuksia asuessaan Israelissa, missä juutalaiset kiihkoilijat kivittivät Shustermanin kaltaisten maallisten juutalaisten autoja.

- Joo, ja pari päivää Shustermanin vierailun jälkeen kaksi Kuningas Jalkapallon palvontaryhmää otti verisesti yhteen Mannerheimintiellä. Jalkapallostakaan ei ilmeisesti saada maailmanrauhan airuetta. Taitaa tuo nahkakuula olla enempikin sellainen monopolijumala? Suomalaiset ja venäläiset kannattajat iskivät kiinni toisiinsa jo ennen matsia. Taisi käydä niin, että venäläiset voittivat niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Ja kun katukivet lensivät, siinä ei ollut autoja välissä, mellakkapoliisista nyt puhumattakaan. Jälkimmäisten toki olisi pitänyt olla…

”Monet ajattelijat 1800-luvulta lähtien ovat yrittäneet tarjota taidetta uskontojen korvaajaksi, koska uskonnolliset opit ja rituaalit aiheuttavat konflikteja kulttuurien välillä ja ovat epäuskottavia ainakin älymystön mielestä.”

- Millä tavalla esimerkiksi Salaman Juhannustanssit tai Harro Koskisen sika-messias loivat harmoniaa 1960-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan? Mitä niistä ajateltaisiin ulkomailla?

Hän pohtii, voisiko taide ilmaista sellaista spirituaalisuutta, idealismia, toivoa ja yhteisöllisyyttä kuin mitä uskonnolta odotetaan. Monilla ihmisillä kun on hengellisiä tarpeita, joita ei Shustermanin mukaan voi noin vain lakkauttaa rationaallisilla argumenteilla.

- ”Taiteen mahdollisuus antaa ihmiselle tyydytystä ja sisäisen elämän rikkautta aiheuttaa sen, että taide on monen ihmisen elämässä asettunut uskonnon tilalle. Vaikka taide voi hetkeksi kohottaa ihmisen mielen ristiriitojen ja arkisen elämän yläpuolelle, se ei kykene tuomaan ihmiselle vapahdusta”, kirjoitti Martti Simojoki jo vuonna 1950.

”Taiteen ja uskonnon suhdetta vaikeuttaa se, että monet taideteoriamme ovat taustaltaan ja sanastoltaan teologisia. ”Hengellisyyden” ei silti tarvitse taiteessa viitata monoteistiseen jumalaan tai tuonpuoleiseen”.

- Niin, kaikki vaan kipi-kapi zeniläisen mietiskelyn pariin. Zeniläisyyden perusjuju on se, että Jumalaa ei ole eikä ihmiselläkään ole sielua. Mielenhallintajärjestelmänä zeniläisyys on ihan OK, mutta ennemmin tai myöhemmin törmätään seikkaan, joka kristilliseltä kantilta katsottuna on kaikkea muuta kuin OK. Tarkoitan tyhjyyttä.
- Haastattelun kirjoittaja käyttää väärää termiä. Kun ei ole Jumalaa eikä tuonpuoleistakaan, niin kyse ei suinkaan ole hengellisyydestä vaan henkisyydestä.

Summa summarum: Kulttuuri kuuluu Jumalan luomaan maailmaan. Parhaimmillaan uskonnollinen kuvataide tai hengellinen musiikki julistavat upealla tavalla Luojan kunniaa. Niillä, joille on annettu kyky nähdä ja ilmaista enemmän kuin meille taviksille, on suuri vastuu tekemisistään. Optimaalisinta olisi, jos ja kun nämä ihmiset (taiteilijat Jumalan armosta) voisivat antaa tekemisistään kunnian Jumalalle. Ja me tavikset, syventyessämme ko. taideteoksiin, tekisimme samoin.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::

- Sussiunakkoon! Onko kuvataiteesta tulossa uskonnon korvaaja?
- Ei, en usko. Suuri Taiteilija loi ihmisen omaksi kuvakseen. Kaikki kuvat kuuluvat Jumalalle...