Joku raja pitää elämässäkin olla, vai kuinka?
Vain rock saa olla rajaton riemu?
Eilen taksissa istuessani aloin miettiä näitä
raja-asioita. Palasin työkeikalta
Honkanummelta Helsinkiin.
Honkanummi on helsinkiläisten hautausmaa,
joka sijaitsee Vantaalla. Kuinkas muuten...?
Sanoin taksikuskille lähtiäisiksi, että
minä autoin yhden ihmisen rajan yli
ja sinä autoit minut...
Maalla rajariidat ovat pikemminkin
sääntö kuin poikkeus.
Ja leirikeskus on landella naapureille
yhtä inspiroiva asia
kuin punainen vaate härälle.
Tiedän sen omista rippikoulukokemuksistani:
Karkkilassa rajanaapuri oli laittanut rajalle
- ei sentään rautaa vaan - kolme kylttiä:
"Pysähdy!"
"Ajattele!"
"Älä astu yli rajan".
Sipoossa rajalla oli jo rautaakin:
Vanha, yksinäinen mies
istui mökkinsä kuistilla
kiikkustuolissaan
haulikko sylissään
ja vartioi,
että villit rippikoululaiset
eivät heitä frisbeitään
leirikeskuksen parkkipaikalta
hänen perunamaalleen.
Sitten on sellaisia
näkymättömiä rajoja,
joita ei missään tapauksessa
olisi saanut ylittää.
Tarkoitan mm.
näitä kouluhyökkäyksiä
Jokelassa ja Kauhajoella.
Tällaista ei
pitäisi tapahtua
edes rehtoreitten
pahimmissa painajaisunissa.
Ei Suomessa
eikä muuallakaan maailmassa.
Eikä sitä
viime päivinä
mediaa innoittanutta
ihmisryöstöäkään.
Vaikka pitkään suunniteltu kaappaus
kuivuikin kokoon
(siepattu ja lunnasrahat saatiin takaisin),
niin ei tällainen toimintamalli
varmaankaan jää yhteen ainoaan kertaan.
Mallioppiminen kun ei katso sitä,
onko malli hyvä eli paha,
oikea eli väärä.
Ymmärrän kyllä,
että keltainen lehdistö elää
tällä jutulla useita viikkoja,
mutta olisiko sittenkin
maltillisempi asioitten esittely
ollut parempi ratkaisu?
Jälleen kerran saattaa käydä niin,
että median mässäily muuttuu
rikollista toimintaa ihailevaksi:
Hyvin suunniteltu, täydellistä kaksoiselämää,
olisi voinut onnistuakin...
Äärimmäinen köyhyys tai epätoivo
voi ajaa ihmisen rikollisille teille,
mutta tässä lakia rikkoi
lakipykälät hyvin tunteva juristi!
Kyse ei myöskään ollut hetken mielijohteesta.
Eikä kovinkaan terveen ihmisen toiminnasta.
Rahanahneus lienee aina sairasta puuhaa,
8 miljoonaa itselleen vaativa lienee
jo aika pipi päästään?
Tosin sitä en osaa sanoa,
ovatko vain yksityiset ihmiset kipeitä,
vai onko koko yhteiskuntamme
jollakin tavalla sairas...
::::::::::::::::::::::::::::::::::.
- Sussiunakkoon! Olisiko se keinutuolimies ihan oikeasti voinut ampua niitä rippikoululaisia?
- Ei, en usko. Yksinäisenä ihmisenä hänellä oli paljon ajankulua siinä, kun sai seurata nuorten menemisiä ja tekemisiä. Hän vain ei rohjennut tehdä sitä ilman kättä pitempää. Kun hän oli vahdissa, hän saattoi tehdä mielipuuhaansa mielin määrin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti