IC-junan karannut vaunu jymähti eilen aamulla puoli yhdeksän aikaan Helsingin rautatieaseman toimistorakennuksen seinään. Törmäysaunulla oli pari muuta vaunua seuranaan, kun se päätti Linnunlaulun kohdalla (vanha villa kalliolouhoksen reunalla) lähteä rullaamaan loivaa alamäkeä kohti kaupunkia. Vaunut painavat 70.000 kg kappale. Ne saavuttivat 20-30 km/h nopeuden. Jarrut oli testattu juuri ennen onnettomuutta, joten onnettomuuden syy on tätä kirjoitettaessa vielä aivan auki.
Vaunut onnistuttiin ohjaamaan raiteelle 13 eli käytännössä siis päin seinää. Mutta viereinen raide 12 olisi uusinut 1990-luvulla tapahtuneen onnettomuuden, jolloin junanvaunut menivät rytinällä aseman päärakennuksen ovesta sisään.
Mutta se sankari-vartija! Hän sai (ilmeisesti radiopuhelimeensa) tiedon, että vaunut ovat hallitsemattomasti syöksymässä kohti laiturilla seisoskelevia ihmisiä. Törmäykseen oli aikaa vain 60 sekuntia. JOKU vartija oli asemalaiturilla ja evakuoi ihmiset äkkipikakiireesti pois laiturialueelta.
Minä haluaisin lukea haastattelun tästä vartijasta! Mitä hän tunsi, ajatteli, miten toimi? Joka tapauksessa hänen ripeä toimintansa pelasti usean ihmisen hengen!
Monien ikävien asioitten pikkutarkat, mässäilevät kuvaukset ahdistavat minua. Siksi haluan lukea sankari-vartijasta ja muistakin arjen sankareista. Kaipaan sankaritarinoita. Paitsi että ne rauhoittavat helposti pois tolaltaan joutuvaa ihmismieltä ne myös tarjoavat mielelle uuden tarkastelukulman asioihin.
Aina ei pidä jäädä tuijottamaan sitä, mitä on menetetty. Pitää myös nähdä, mitä yhä on jäljellä. Ja mitä tulevaisuus vielä voikaan tuoda tullessaan.!
Sillä kaikki muuttuu hyväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
.jpg)
1 kommentti:
Ja tämän päivän Hesarista luin, että liikenteenohjaaja se vasta sankari olikin: Hän joutui päättämään, mille raiteille vaunut käännetään.
Ilman asioihin puuttumista laiturilta 9 olisivat vaunut menneet suoraan sisään asemahalliin. Niinpä siis kylmän rauhallisesti laiturille 13 eli toimistorakennusta päin!
Lähetä kommentti