Jätä hermosi Jumalan käteen

Aikamme nopea elämänrytmi rasittaa hermojamme. Moni ihminen elää päivästä toiseen kuin ”katkeamispisteessä”. Sisäiseen jännittyneisyyteen, unettomuuteen ja levottomuuteen olisi jostakin saatava apua. ”Mistä saan avun rauhattomuuteeni?” on monien kysymys.

Edellinen kappale oli puhtaasti mainostekstiä saksalaisen Alfred Lechler-nimisen lääkärin kirjoittaman vihkosen takakannesta. Ajatuksia herättävä otsikko taas on painettu kyseisen tekeleen etukanteen. Suomalainen kustantaja on Kansan raamattuseuran säätiö.. Löysin kyseisen vihkosen pakatessani työpaikkani kirjastoa muuttolaatikoihin. Piti vallan istahtaa muuttolaatikon päälle lukemaan…

Aikaisemmin ihmisillä oli tapana saada hermoromahduksia. Miksi niin ei enää tapahdu? Missä ovat ihmiset, joiden ennen sanottiin luhistuneen hermoraunioiksi? Ovatko nuo romahdukset ja raunioitumiset joutuneet pois muodista? Vai onko hermoille keksitty jokin uusi, stailimpi nimitys?

Lechlerillä on antaa yksinkertainen resepti kaikille hermoheikoille. Lääkkeen nimi on ilo. Se rentouttaa, auttaa hermot pois pinteestä. Kas, näin se käy:

”Tahdosta riippumattoman hermoston jännitystila on läheisessä suhteessa ihmisen mielialaan. Kaikki negatiiviset ajatukset, niin kuin murhe, tuska, viha ja katkeruus vaikuttavat hermoihin pingoittavasti, jota vastoin iloisilla ajatuksilla taas on vapauttava vaikutus. Ilo on suorastaan korvaamaton hermojen terveydelle ja paras keino niiden vapauttamiseksi jännityksestä. Ilman iloa voimme tuskin elää, sen tunnemme välittömästi kaikki”.

Miksi aikaisemmin oli niin paljon hermoparantoloita, jos hoito on noin simppeliä? Tohtorimme suosittelee hermojen parannus- ja vahvistuskeinoiksi iloisia ajatuksia, viehättävän kuvan tai nautinnollisen näkymän katselemista. Musiikin kuuntelua. Hän menee näissä ehdotuksissaan jopa niin pitkälle, että kehottaa ihmisiä peräti iloitsemaan etukäteen jostakin kauniista asiasta, Tällaiset ajatukset tuovat välittömästi kasvoille hymyn. Hymy taas on jännityksen laukeamisen näkyvä ilmaus. Siksi Tohtori L. kutsuu tätä ”menetelmää” Hyvän tuulen harjoitukseksi.

Ja koska kyseessä on hengellinen eikä pelkästään lääketieteellinen selostus, Hyvän mielen harjoitusten lopuksi neuvotaan: ”Jätä kuluneet hermosi ja unettomat hetkesi Jumalan käteen, so. käytä luonnollisia keinoja hermojesi vahvistamiseksi suunnatessasi samalla katseesi Jumalaan. Ennen kaikkea etsi kuitenkin iloa, jonka Jeesus haluaa sinulle lahjoittaa saadaksesi heikot hermosi uuteen kuntoon”.

Nykyaikainen Myönteinen ajattelu on aivan samoilla linjoilla, paitsi että se ei puhu mitään hermoista eikä Pavlovin koirakokeista tutusta syljeneritysrefleksistä, joka syntyy hyvistä asioista etukäteen iloitsemisesta. Ei kai tohtori sitä tarkoita, että pitää iloita nyt, sillä huomenna voi olla huonommin?

Kirjasen nimi on ainakin tämän päivän mittapuun mukaan surkuhupaisa: Siitä tulee väkisinkin mieleen ajatus, joka saattaa hermostuttaa lukijaa: Pitääkö ihmisen laittaa Jumalan kanssa asioidessaan myös aivonsa hattuhyllylle?