USKONPUHDISTAJAN KOKKAPUHEITTEN SYVIN OLEMUS?

Kokkapuheen synonyymeja ovat kompa, pila, sukkeluus ja vitsi.

Lutherin kokkapuheet olivat usein yhtä kuin kakkapuheita.

Martti-tohtori liittyi rahvaanomaisilla sutkauksillaan kummalliseen pilapuheperinteeseen, jonka ansiosta hän jo elinaikanaan onnistui pudottamaan pyhimyksen sädekehän päänsä päältä.

Luther halusi Raamatun kuluvan kansan känsäisissä kourissa. Miten hän olisi saanut tässä jengissä asiansa perille yliopistoteologian sanakääntein? Kansahan ei aiemmin olisi ymmärtänyt latinankielisestä katolisesta messustakaan tuon taivaallista, ellei kirkkojen seiniin ja kattoon olisi maalattu kaikenlaisia raamatullisia
aiheita, kuvia viimeisestä tuomiosta, helvetistä ja silleen...

Tai sitten kansa kuuli ja ymmärsi väärin. Ehtoollisleipäastiaa nostavan papin se kuuli lausuvan taianomaiset sanat: Hokkuspokkus!

Elämänsä loppupuolella Luhter toivoi, että suurin osa hänen kirjallisesta tuotannostaan olisi hävitetty. Ei hän kuitenkaan niitä kakkapuheita tainnut katua, kahdestakaan syystä:

Kuoleva Luther kuvaili maailmaa isoksi ahteriksi, takapuoleksi eli pyllyksi, joka pian ulkoistaisi hänet kakkapökäleen tavoin täältä pois. Samanhan oli paskapaavi (ilmaus Lutherin) tehnyt jo aiemmin bullauttamalla
uskonpuhdistajan kirkosta veks.

Yleisesti tiedetty tosiasia oli, että Lutherilla oli sangen heikko vatsa. Sen vuoksi hän joutui viettämään paljon aikaa vessassa istuen. No, mikäs sen rauhallisempi paikka fundeeraamiselle! Luther työskenteli Wittenbergin Mustan luostarin tornihuoneessa, jonka yhteydessä oli vessa. Todennäköisesti juuri täällä ns. hiljaisessa huoneessa Luther sai kuuluisan Ahaa-elämyksensä (vanhurskas on elävä uskosta).

Huumorimiehenä tunnettu Luther vertaa ilosanoman tuomaa helpotusta hotelli Helpotuksessa koettavaan armahdukseen. Molemmissahan on kyse taakasta eroon pääsemisestä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin synnin vertauskuvaksi paska käy mitä mainioimmin.

VAROITUS! Jos tähänastinen teksti on tuntunut karvaalta kalkilta, niin lukijan on ihan oman mielenrauhansa nimissä parasta lopettaa tähän. Sillä pahempaa on tulossa...

Keskiajalla keski-Euroopassa oli paikoin tapana, että kun varsinainen pääsiäismessu oli ohitse, pappi alkoi lasketella saarnastuolista seurakunnan riemuksi hupaisia pilapuheita ja joskus säädyllisyyden rajat rikkovia kokkapuheita. Näissä pilasaarnoissa esitettiin sekä vakiintunutta parodista perinnettä että papille kulloinkin mieleen juolahtaneita piloja. Jutut olivat monasti kaksimielisyyksineen sellaista luokkaa, että tutkijat eivät kehdanneet niitä edes tallentaa.

Kaiken kaikkiaan myöhemmille ajoille säilyneet keskiaikaiset pilasaarnat ja evankeliumiparodiat ovat olleet herkullinen ja häkellyttävä tutkimuskohde. Kyseisen (kyseenalaisen!) keskiaikaisen parodiaperinteen hengessä Aleksis Kivikin muuten pisti Seitsemän veljeksen Laurin saarnaamaan Hiidenkivellä. Ensiksi mainituista tolkuttomuuksista en tiedä, mutta jälkimmäisessä alkoholilla oli osuutta asiaan...

Miten mahtaisivat kirkossakävijät tätä nykyä tuumia moisista pilasaarnoista ja evankeliumiparodioista? Pitäisikö vain ihan pokkana kokeilla...?

Vaikka toisaalta: Ehkä juuri tällainen pilkka käy papin omaan nilkkaan. Missä on kirjoitettu, että papin pitäisi itse rampauttaa sanomansa ja ikään kuin sihtailemalla ja ampuilemalla väärään maaliin eli omaan jalkaansa?

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

- Sussiunakkoon, millaisia puheita isolla miehellä, ja vielä uskonpuhdistajalla, muka. Saippualla minä olisin tuollaisen tohtorin suun pessyt! Mahtaisikohan mistään löytyä kirkkokuntaa, jossa puhutaan VAIN JA AINOASTAAN kaunistelevasti ja VAIN kauniista asioista?

- Ei, enpä usko! Nämä vessajututhan ovat ihan arkipäiväisiä asioita. Ei niitä kannata hävetä tai surra, kun ei kerran vaihtoehtojakaan ole. Ilmoittihan lasten rakastama Markus-setäkin aikoinaan ihan radiossa, minne hän satutunnin jälkeen menee...