MITÄ STOALAISEN TYYNEYDEN TAKANA? Osa 1: Samantekevääkö?

Papinkoulussa istuessani sain harmikseni aivan vääränlaisen kuvan stoalaisuudesta. Voimakkaimmin mieleeni jäi ajatus itsemurhan hyväksymisestä: Toki omasta ruumiistaan saa lähteä niin kuin savua täynnä olevasta talosta.

Siis mitä???

Kun olin tuolloin vielä nuori ja kiihkeä ja kun järki ja tukkakin vielä olivat samassa päässä, niin raivostuin suunnattomasti tuosta sitaatista. Se löi molemmille korville kaikkea sitä, mitä minä tuolloin pidin elämän kunnioittamisena: Itsemurha ei olisi missään olosuhteissa viisas ratkaisu, ei tekijälle itselleen eikä häntä suremaan jääville.

Niinpä stoalaisuuteen tutustuminen aatesuuntana jäi käytännöllisesti katsoen väliin. Sinänsä huonompi juttu.

1900-luvun lopulla (huh, kun tuntuu historialliselta!) kiinnostuin zeniläisyydestä, tuosta mainiosta mielenhallintajärjestelmästä. Harmi vain, että hyvästä systeemistä puuttui Jumala ja ihmiseltä sielu. No, kaikkeahan ei tietenkään aina saa yhdessä paketissa...

Monissa zeniläisyyttä käsittelevissä kirjoissa zeniläisinä sanontoina lueteltiin paljon myös länsimaisia mietelmiä, mm. stoalaisia. Kuluvan vuosikymmenen alussa tutkin zeniä tarkasti. Nyt, vuosikymmenen lopulla, lähestyn samaista mielenrauha-asiaa toiselta kantilta, stoalaisittain.

Näyttää vähän siltä, että olen onnellisimmillani juuri silloin, kun minulla on jotakin jännää tutkittavaa. Ero edelliseen projektiin on vain siinä, että lähestyn nyt käsillä olevaa tehtävänasettelua ikään kuin reaaliajassa, blogaten. Hauskaa on myös se, että "tutkimussuunnitelmani" pysyy koko ajan avoimena ja muutoksenalaisena, riippuen siitä, miten innokkaasti opponentit (siis te, hyvät lukijat), tulette juoneen mukaan. "Toivossa on hyvä elää", kuten eräs entinen lapamatofilosofi loihe lausumahan, mursi suuta, väänti päätä.

Siispä asiaan:

SAMANTEKEVÄÄ!

Stoalaisuus syntyi Ateenassa n.300 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Stoalaisuuden perustajana pidetään filosofi Xenonia, joka kuoli v. 261 eKr. oman käden kautta. Voi olla, että juuri Xenonilta on peräisin tuo kammoamani ajatus itsemurhasta pakotienä. Ainakin se sopisi kuvaan, Xenon näet tukehdutti itsensä saatuaan onnettomuudessa vakavia vammoja. Filosofi haudattiin julkisin varoin ja juhlavin menoin Kerameikoksen kukkulalle. Hautajaisissa luettiin myös julistus, jonka mukaan Zenon oli auttanut luokseen tulleita hyveeseen ja viisauteen sekä tehnyt elämästään ja opetuksistaan esimerkin muille.

Stoalainen etiikka pohjasi näkemyksiin, että hyve on onnellisuuden välttämätön ja riittävä ehto, että hyvettä lukuun ottamatta mikään ei ole varsinaisesti hyvää ja että tunteet ovat aina pahasta. Stoalaisen etiikan ihanneihminen, hyveellinen viisas, on täysin vailla tunteita ja hallitsee itsensä täydellisesti kaikissa tilanteissa. (Lukijat: poistakaa aseestanne varmistin jo tässä vaiheessa!)

Vaikka stoalainen viisas pitää ulkoista maailmaa omalle onnellisuudelleen samantekevänä, hän ei suhtaudu siihen passiivisesti. Viisas toimii maailmassa tarmokkaasti tavoitellen hyveellisesti tavoittelemisen arvoista ja välttäen vältettävää, vaikka niiden lopullinen saavuttaminen ja välttäminen onkin moraalisesti loppujen lopuksi - samantekevää!

Näinköhän on?

JATKUU HUOMENNA...

Olisin iloinen, jos lukijat viipymättä pistäisivät lusikkansa tähän soppaan.
Olisi kliffaa viisastella yhdessä, pohtia asioita eri näkökulmista. Tehdä yhdessä oivalluksia. Vertailla yhtäläisyyksiä kristinuskoon.

Koska emme ole (ainakaan vielä) stoalaisia, emme sano, että loppujen lopuksi tällainenkin peitsentaittokin kera läpänheiton on ihan samantekevää...)

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

- Sussiunakkoon! Ei kai itsensä tappamisesta sentään tehdä mitään muoti-ilmiötä?
- Ei, en usko. Ajat ja tavat ovat toki hurjasti muuttuneet. Emmehän me oikein voi tajuta sitäkään, että muinaisessa Hellaassa lasten heitteillejättökin oli ihan OK. Vasta kristinusko toi tolkkua asiaan, kun tuli mies, joka julisti Taivaan valtakunnan kuuluvan lastenkaltaisille...