Palkintoja pappi Jaakobille

Oletko nähnyt Klaus Härön mainion elokuvan Postia pappi Jaakobille? Se on verkkaisesti etenevä, siinä ei ulkonaisesti tapahdu kovinkaan paljon, siinä on vain kolme näyttelijää.. Pappi on vanha ja sokea, nainen on roteva vankilastavapautuja, postinkantaja on arkajalka. Kirjeitä luetaan ja kirjoitetaan, kahvia juodaan, vanhan pappilan nurkissa pyöritään.

Kaikki on kuitenkin filmissä niin kohdallaan, että katsoja aivan väistämättä tempautuu mukaan, hullaantuu hidastempoisuudesta. Välillä minunkin oli ennakkonäytöksessä vallan pidätettävä henkeään jännityksestä: Mielikuvitukseni pyrki koko ajan luomaan uusia juonenpätkiä tarinaa täydentämään. Kerrankin oli aikaa pohtia näkemäänsä samaan aikaan kun katseli tapahtumia valkokankaalla. Pienimuotoinen tarina on symboliikan riemujuhlaa.

Minusta oli upeaa, että suomalaiset innostuivat vähäpuheisesta ja vähäeleisestä pappi Jaakobista. Mutta suorastaan hämmästyttävää on se, että tämä ihastus on osoittautunut kansainväliseksi: Palkintoja ei ole tullut vain Suomesta tai muista Pohjoismaista, vaan myös Egyptistä, Iranista, Saksasta, Virosta ja jopa Yhdysvalloista. Tähän mennessä filmiä on esitetty yli 30 kansainvälisellä festivaalilla. Voittokulku saattaa vielä jatkua.

Tosi on: Vähemmän on enemmän!

Vielä kerran onnittelut hyvästä kokonaisuudesta, Härö, Hazard ja Nousiainen. Ehkä sille postimiehellekin olisi voinut jonkin pienen pystin antaa. Tai edes uuden polkupyörän…