Miksi ihmismieli on niin levoton?

Sogyal Rinpochen mukaan ihmismieli on levoton ja arvaamaton kuin hyppypapu tai apina, joka hyppelee oksalta toiselle. Mieli ajattelee, juonittelee, haluaa, manipuloi ja raivostuu. Se on kuin kynttilänliekki oven suussa, lepattaen, alttiina kaikille tuulen henkäyksille.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kun mieli lähtee vaeltelemaan, tietoisuuteen voi tulvahtaa / hiipiä vanhoja muistoja, loukkaavia tapahtumia, menneen ikävöintiä, katkeria tappioita. Elämme niitä uudelleen mielikuvissamme ja usein koemme samat tunteet kuin aikanaan tapahtumahetkellä. Tunnemme uudelleen pelästymisen, vaikka istumme turvallisesti nojatuolissamme eikä mikään juuri nyt uhkaa henkeämme tai terveyttämme. Koemme vihan, vaikka kukaan ei juuri nyt ole hyökkäämässä kimppuumme. Näin viljelemme ikäviä tunnetiloja, vaikka oikeastaan voisimme nauttia levollisesta hetkestä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

”Ahdistus on äärellisen tiedostamista. Ihminen on aina, tietäen tai tietämättään, ahdistunut siksi, että hänen on kuoltava. Ei-oleminen on joka hetki läsnä hänen olemassaolossaan. Olemassaolon epävarmuus uhkaa häntä joka puolelta. Kärsimys, onnettomuudet, sairaus, yhteyden katkeaminen luontoon ja ihmisiin, yksinäisyys, turvattomuus, heikkous ja erehtyminen ovat aina lähellä. Lopulta kuoleman pelko muuttuu kuoleman todellisuudeksi.” – Paul Tillich

Autiomaaisät korostivat kuoleman muistamisen merkitystä. Kuoleman muistamista voidaan kutsua myös Jumalan muistamiseksi. Maailmallisesti elävät ihmiset pakenevat kuolemaa. He eivät halua kohdata elämässään muutosta, tuskaa ja kuolemaa. Siksi he yrittävät paeta kuolemaa rahan, omistamisen, teknologian saavutusten tai medikalisaation avulla. Autiomaaisät ovat vakuuttuneita, ettei ihmistä rakastava Jumala ole koskaan hengellisessä taistelussa kaukana kilvoittelijasta. Johannes Krysostomos (k. 407) opettaa:

“Mikään ei ole saatanalle ja hänen ehdottamilleen ajatuksille yhtä pelottava kuin ihmismieli, joka tarkkailee huolellisesti jumalallisia asioita. Levottomuus ei kasva meissä ulkoisista olosuhteista vaan mielemme heikkoudesta.”

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua.” - Psalmi 42:12

Elämänilo saattaa olla käden ulottuvilla samaan aikaan kun olemme uppoutuneet synkistelyyn. Entäpä jos se, mitä kutsumme masennukseksi, onkin loppujen lopuksi vain piilossa olevaa iloa?