Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Kristillisen uskon kohde ei ole kuolema vaan kuoleman voittaja. Jeesus väitti jotakin käsittämätöntä ja ristiriitaista. Osa vetäytyi pois hänen luotaan, toiset pilkkasivat häntä, jotkut suuttuivat kiivaasti sen kuullessaan. Hän puhui ikuisesta elämästä ja sanoi itse olevansa ikuinen elämä.
Kerran Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun, hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään”. Hän puhuu nykyhetkestä eikä pelkästään tulevaisuudesta. Ikuisuus eli kuolemattomuus asuu siis ihmisessä, joka elää luottavaisesti tämän kuoleman voittajan yhteydessä.
Ihmisen levottomuudesta Jumalan ikuisuuteen johtaa uskon silta. Tämä usko ei ole kouristuksenomaista yritystä alistua vastentahtoisesti johonkin. Me emme joudu allekirjoittamaan sopimusta emmekä alistumaan sellaiseen, mikä olisi meille omituista tai pelottavaa. Riittää, että me ihastumme häneen, joka sanoi itseään kuoleman voittajaksi, ja myönnämme kaipauksemme Jumalan puoleen.
Kristinusko ei ole kuolemanpelon evankeliumi. Sitä ei ole tarkoitettu viimeiseksi keinoksi sitten, kun lääkkeistä ei enää ole apua. Mutta ihmiselle, joka kärsii kuolemankauhusta, murehtii vanhenemistaan, pelkää suurta yksinäisyyttä, hänelle on olemassa vain yksi neuvo: kuuntele sitä, joka häikäilemättä väitti olevansa jumala, ja luota häneen. Niin pääset osalliseksi toisesta elämästä tämän tavallisen elämän keskellä. Siinä on uskon salaisuus.
Tästä samaisesta aiheesta olen jo pitkään keskustellut toisessa blogissani kolmen ateistin kanssa. Tutustu ja ota osaa keskusteluun:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?id=2247&bid=121#comments
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti