Kiitä sittenkin! Osa 1/2

Kiitollisuus ei synny siitä,
että ihminen pääsisi elämässä
muita helpommalla.
Päinvastoin:
Kiittäessään ihminen pitää
ahdinkoa Jumalan mahdollisuutena,
hätää Jumalan avun kanavana.

Kiitollisuus ei myöskään lisäänny
ulkoisen menestymisen myötä.
Kiitollisuus on sisäinen mielentila.
Materian tai aseman voi menettää,
mutta kiitollisuuden hyve on ihmisen omaa,
sellaista, jota kukaan tai mikään ei voi ottaa pois.
Kiitollisuutta tunteva on sisäistänyt hyvän itseensä.

Erityisen onnellisilla ihmisillä
on taito olla myös kiitollisia
ja kiitollisuus on
yksi vahvimmin onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Kiitollinen ja onnellinen ihminen
ei suinkaan ole kritiikitön ongelmien kieltäjä.
Hän näkee vaikeudet vaikeuksina,
mutta ei anna niiden lannistaa itseään.
Hän muuttaa ongelmat haasteiksi ja tavoitteiksi
ja ryhtyy toimeen.
Hän erottelee asiat niihin,
joihin voi vaikuttaa ja niihin, joihin ei.

Kiitollinen näkee sen,
mitä hän on saanut Jumalalta, elämältä ja lähimmäisiltä,
ja osaa antaa sille arvoa.
Aidossa kiitollisuudessa ei ole kysymys vaihtokaupasta,
jossa jäädään velkaa, vaan halusta laittaa hyvä kiertämään.