Stille meine Wille.
Be still my soul.
Tyynny, sydämeni.
Tahto. Sielu. Sydän.
Minkä osan ihmisestä pitäisi
hiljentyä, tyyntyä, jopa vaieta
Jumalan edessä?
Mietitäänpä vähän noita mainittuja termejä.
TAHTO.
Jumala loi ihmiseen niin tunne-elämän, ajattelukyvyn kuin tahdonkin. Ne kaikki yhdessä ovat tarkoitetut käytettäväksi ja ovat itsessään hyviä ja välttämättömiä asioita. Mutta sitä Jumala ei tarkoittanut, että mitään niistä käytettäisiin irrallaan persoonasuhteesta Häneen, siis irrallaan Jumalan ajatuksista ja tahdosta.
Kun ihminen syntiinlankeemuksessa lähti etsimään elämää Jumalasta erossa, sekä hänen tunne-elämänsä, tahtonsa että ajattelunsa joutuivat synnin ja turmeluksen valtaan. Ihminen ei tahtonut olla tyhmempi kuin Jumala. Hän tahtoi olla yhtä viisas kuin Jumala, jopa viisaampikin. Kapinoiva ihminen ei enää tarvinnut Jumalaa, sillä hän tahtoi ryhtyä itse omaksi Jumalakseen. Jeesus taas opetti Isä meidän-rukouksessa, että kristittyjen tulee rukoilla Jumalan tahdon tapahtumista omassa elämässään ja maailmassa.
SIELU
merkitsee sitä persoonallista elämänmuotoa, jota jokainen ihminen elää. Sielun löytäminen merkitsee itsensä löytämistä. Se tarkoittaa kullekin oman identiteettinsä löytämistä, sitä, mitä kukin omassa itsessään on ja mitä hänen tulisi olla ollakseen oma itsensä. Jeesus tekee hyviä kysymyksiä: ”Mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa (eli elämälleen) vahingon? Mitä voi ihminen antaa sielunsa (eli elämänsä) lunnaiksi?
Rinnakkain ovat toisaalta helppo elämä ja toisaalta Kristuksen seuraaminen silloinkin, kun se tuottaa kärsimystä tai kun on taisteltava itseään, omia halujaan vastaan.
Mainittakoon sielusta vielä sen verran, että ylösnousemuksen yhteydessä Raamattu ei käytä sanaa sielu vaan henki. Raamattu ei puhu sielun kuolemattomuudesta, vaan ylösnousemisesta, hengellisestä ruumiista.
SYDÄN.
Kuvatessaan ihmistä itseään, kaikkea sitä, mitä me sanomme psykologiaksi eli sielutieteeksi tai sielunelämäksi, Raamattu ei käytä sanaa ”sielu” vaan ”sydän”. Raamatun psykologia ei ole oppia sielunelämästä, vaan sydämestä, henkisestä elämästä. Näin siksi, että sanalla ”sielu” on Raamatussa paljon ahtaampi merkitys. Länsimainen käsitys ihmisestä on pirstaleinen, Raamatussa taas kuvataan, miten ihmisen henkinen elämä on yksi kokonaisuus, jossa kaikki on mukana. Se ei ole pelkkää tunnetta. Se on aina tunnetta jostakin. Siihen sisältyy aina tietoa ja tahtoa, toiveita ja pelkoja.
Me länsimaiset ihmiset olemme tottuneet ajattelemaan sydäntä tunteitten tyyssijana, mutta näin ei ole itämailla. Heprean kielessä sydän on nimenomaan ajatusten, mielikuvien ja tietoisuuden paikka, niiden suoranainen lähde. Niinpä voidaan puhua esimerkiksi viisaasta sydämestä. Mutta toisaalta on syytä muistaa, että sydän ei merkitse tässä vain oikeaa ja väärää, vaan koko persoonan asennetta koko elämään.
Tuhannen taalan kysymys siis kuuluu:
Merkitsevätkö tahto, sielu ja sydän tässä yhden ja saman asian eri puolia, vai ovatko ne kokonaan eri asioita?
Mitä mieltä lukijat ovat?
Sana on vapaa...
tiistai 28. huhtikuuta 2009
perjantai 24. huhtikuuta 2009
PAINII KIRJOJEN KANSSA, osa 1
Voi, Pyhä Yksinkertaisuus!
Pyörittelen kirjaa käsissäni.
En ole uskoa silmiäni.
Kristillispohjaisena kustantamona
aikanaan aloittanut
Södikka on laskenut markkinoille
avoimesti ateismia tyrkyttävän
ja sumeilematta uskontoja solvaavan
opuksen.
Olisi mukava kuulla
jonkinlaisia perusteluja...!
Kun itse teos ei tunnu kovin
kummoiselta,
niin onko kyse kenties
jostakin uudesta periaatteesta,
tarkoituksesta,
joka pyhittää keinot?
Luetaanpa Christopher Hitchensin kirjan
takakannesta ilosanomaa:
Jumala ei ole suuri
on väkevä puheenvuoro
uskontoa ja uskonnollisuutta vastaan.
Samalla se on puolustuspuhe
atemismin ja uskonnottomien puolesta,
koska uskovat eivät juurikaan pysty osoittamaan
suvaitsevaisuutta uskonnottomia kohtaan."
Kirjan alaotsikko kuuluu:
Kuinka uskonto myrkyttää kaiken.
WSOY:n kirjamyymälä on työpaikkani naapurissa.
Olen asioinut aktiivisesti putiikissa
alun toista kymmentä vuotta.
Viimeisimmällä reissullani panin merkille,
miten uskonnollisten kirjojen hyllytilalle
on käynyt kuin pyylle maailmanlopun edellä:
Kovasti on pienentynyt.
Tilalle on tullut kaikenlaista
hömppää ja huuhaata.
Ei paljon auta,
jos piispamme Eero Huovisen
- sinänsä hyvät - kirjat
ovat pian ainoita,
joita hengen ravinnoksi
tohditaan kustantaa.
Hitchens sanoo kirjoittaneensa kyseistä kirjaa
koko ikänsä ja aikoo jatkaa sen kirjoittamista
hamaan maailman tappiin asti.
Kyse on tässä siis vain jonkinlaisesta osamietinnöstä.
Kirjoittaja on kunnon pesunkestävä jumalankieltäjä,
ei siis kutistu (aivo)pesussakaan.
Kirjan yhteenvedossa Hitchens siteeraa
Gotthold Lessingiä (1778) kiinnostavasti:
"Ihmisen todellinen arvo ei riipu siitä, omistaako hän todellisen vai luullun totuuden, vaan pikemminkin hänen vilpittömästä ponnistelustaan päästä totuuteen. Ihminen kasvattaa voimiaan ja kehittyy alati täydellisemmäksi pikemminkin totuutta tavoitellessaan kuin totuuden omistaessaan. Omistaminen tekee passiiviseksi, saamattomaksi ja ylpeäksi. Jos Jumala pitäisi oikeaan käteensä kätkettynä kaiken totuuden ja vasempaan käteensä ainoastaan vakaan ja uutteran pyrkimyksen totuuteen ja hän antaisi minun valita, ottaisin nöyrimmästi vasemman käden silläkin ehdolla, että matkan varrella aina ja ikuisesti hairahtuisin".
Kirjoittaja tulkitsee tätä: Todellisuudessa meillä ei ole mahdollisuutta "valita" ehdoton totuus tai usko... Uskonnot ---- ovat pelkästään "luutuneita filosofioita" eli filosofiaa, jonka kysymykset on jätetty pois.
Luutuneessa filosofiassa ja kysymysten pois jättämisessä on uskoville ihan oikeasti miettimistä. Mutta sitä taas Hitchens ei näe, että Pilatuksen kysymys "Mikä on totuus?" on kristillisessä ajattelussa esitettävissä muodossa: "Kuka on totuus?" Kyse on siis persoonasta. Siinä tuo (Tie) Totuus (ja Elämä) seisoi käsienpesijähallitsijan edessä, eikä tämä sitä tajunnut.
En tiedä, miten paljon itse olen asenteiltani luutunut, miten passiivinen, saamaton ja ylpeä ihminen olen, mutta uusi kyselykausi minulla ainakin on meneillään.
Toivottavasti en nyt lue kuin piru raamattua, kun haluan vielä napata opuksesta pari haarukkapalaa:
"Uskonto tarjoaa joko tuhoa jumalan nimessä tai sitten väärän lupauksen, että me "pelastumme", jos leikkaamme puukolla esinahkamme, rukoilemme oikeaan ilmansuuntaan tai nautimme öylätinpalasia. Uskonto on aivan kuin joku, jolle tarjotaan vaivalla ja rakkaudella suunnitellussa ansarissa kypsynyttä herkullista, tuoksuvaa ja harvinaista hedelmää, mutta joka heittää lihan ja mallon pois ja kalvaa äreästi kiveä."
"Kalvaa äreästi kiveä!" Siis heittää lapsen pesuveden mukana pois. Kuulkaa näitä sanoja! Juuri tällä tavallahan ne uskonriidat oikeastikin alkavat: Liian usein me kömpelyyttämme olemme hukkua kaikenlaisiin lillukanvarsiin, vyön tupsuihin, siivilöimme hyttysen, nielaisemme kamelin. Emme näe metsää puilta, kun hirmuinen tukki törröttää omassa silmässämme...
Hitchensin julistus huipentuu eli kirja päättyy seuraaviin teeseihin:
"Meidän on voitettava oma esihistoriamme ja päästävä pakoon ryhmyisiä käsiä, jotka ojentuvat kiskomaan meitä takaisin katakombeihin, lemuaville alttareille sekä alistamisen ja nöyristelyn syyllisyydentuntoisiin nautintoihin. "Tunne itsesi", sanoivat kreikkalaiset viitaten lempeästi filosofian lohdutuksiin. Ajatusten selvittämiseksi tätä hanketta varten on välttämätöntä tuntea vihollinen ja valmistautua taistelemaan sitä vastaan."
Nyt en kyllä oikein pysy tämän ajatuksenjuoksun perässä: Kristitythän katakombeihin pakenivat, eivät ateistit. Kenen ryhmyisistä käsistä tässä siis on kyse? Lemuavat alttarit tarkoittanevat juutalaisten muinaisia polttouhreja? Vanhan testamentin mukaan tuo tuoksu oli Jumalalle otollinen.
Onkohan kyse käännöksen epätarkkuudesta, kun minä toistuvasti luin tuon "Tunne itsesi"-ajatuksen tarkoittavan, että itsetuntemuksen avulla tunnistat oman vihollisesi, joka on juuri se sama tyyppi, joka aamuisin katsoo sinua peilistä? Ja pelästyy...
Jos se vihollinen taas - niin kuin pahoin pelkään - on aina vain uskonto, niin kannattaisiko vielä miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähtee potkimaan tutkainta vastaan? Miksi on niin vaikea tunnustaa, että Jumala on ehkä olemassa...?
Kysyä sopii sitäkin, kuka tässä on ketäkin ja mitäkin myrkyttämässä?
PS: Jos lukija ei vielä saanut aiheesta tarpeekseen, niin kurkkaa myös tuonne:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala_ei_ole_suuri
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
- Sussiunakkoon! Ei kai se Kiurun poika ole joksikin sala-ateistiksi ryhtynyt, kun tuommoisia kirjoittelee?
- Ei, en usko. On vaan tainnut törmätä elämässään pahimpaan viholliseensa, omaan itseensä!
Pyörittelen kirjaa käsissäni.
En ole uskoa silmiäni.
Kristillispohjaisena kustantamona
aikanaan aloittanut
Södikka on laskenut markkinoille
avoimesti ateismia tyrkyttävän
ja sumeilematta uskontoja solvaavan
opuksen.
Olisi mukava kuulla
jonkinlaisia perusteluja...!
Kun itse teos ei tunnu kovin
kummoiselta,
niin onko kyse kenties
jostakin uudesta periaatteesta,
tarkoituksesta,
joka pyhittää keinot?
Luetaanpa Christopher Hitchensin kirjan
takakannesta ilosanomaa:
Jumala ei ole suuri
on väkevä puheenvuoro
uskontoa ja uskonnollisuutta vastaan.
Samalla se on puolustuspuhe
atemismin ja uskonnottomien puolesta,
koska uskovat eivät juurikaan pysty osoittamaan
suvaitsevaisuutta uskonnottomia kohtaan."
Kirjan alaotsikko kuuluu:
Kuinka uskonto myrkyttää kaiken.
WSOY:n kirjamyymälä on työpaikkani naapurissa.
Olen asioinut aktiivisesti putiikissa
alun toista kymmentä vuotta.
Viimeisimmällä reissullani panin merkille,
miten uskonnollisten kirjojen hyllytilalle
on käynyt kuin pyylle maailmanlopun edellä:
Kovasti on pienentynyt.
Tilalle on tullut kaikenlaista
hömppää ja huuhaata.
Ei paljon auta,
jos piispamme Eero Huovisen
- sinänsä hyvät - kirjat
ovat pian ainoita,
joita hengen ravinnoksi
tohditaan kustantaa.
Hitchens sanoo kirjoittaneensa kyseistä kirjaa
koko ikänsä ja aikoo jatkaa sen kirjoittamista
hamaan maailman tappiin asti.
Kyse on tässä siis vain jonkinlaisesta osamietinnöstä.
Kirjoittaja on kunnon pesunkestävä jumalankieltäjä,
ei siis kutistu (aivo)pesussakaan.
Kirjan yhteenvedossa Hitchens siteeraa
Gotthold Lessingiä (1778) kiinnostavasti:
"Ihmisen todellinen arvo ei riipu siitä, omistaako hän todellisen vai luullun totuuden, vaan pikemminkin hänen vilpittömästä ponnistelustaan päästä totuuteen. Ihminen kasvattaa voimiaan ja kehittyy alati täydellisemmäksi pikemminkin totuutta tavoitellessaan kuin totuuden omistaessaan. Omistaminen tekee passiiviseksi, saamattomaksi ja ylpeäksi. Jos Jumala pitäisi oikeaan käteensä kätkettynä kaiken totuuden ja vasempaan käteensä ainoastaan vakaan ja uutteran pyrkimyksen totuuteen ja hän antaisi minun valita, ottaisin nöyrimmästi vasemman käden silläkin ehdolla, että matkan varrella aina ja ikuisesti hairahtuisin".
Kirjoittaja tulkitsee tätä: Todellisuudessa meillä ei ole mahdollisuutta "valita" ehdoton totuus tai usko... Uskonnot ---- ovat pelkästään "luutuneita filosofioita" eli filosofiaa, jonka kysymykset on jätetty pois.
Luutuneessa filosofiassa ja kysymysten pois jättämisessä on uskoville ihan oikeasti miettimistä. Mutta sitä taas Hitchens ei näe, että Pilatuksen kysymys "Mikä on totuus?" on kristillisessä ajattelussa esitettävissä muodossa: "Kuka on totuus?" Kyse on siis persoonasta. Siinä tuo (Tie) Totuus (ja Elämä) seisoi käsienpesijähallitsijan edessä, eikä tämä sitä tajunnut.
En tiedä, miten paljon itse olen asenteiltani luutunut, miten passiivinen, saamaton ja ylpeä ihminen olen, mutta uusi kyselykausi minulla ainakin on meneillään.
Toivottavasti en nyt lue kuin piru raamattua, kun haluan vielä napata opuksesta pari haarukkapalaa:
"Uskonto tarjoaa joko tuhoa jumalan nimessä tai sitten väärän lupauksen, että me "pelastumme", jos leikkaamme puukolla esinahkamme, rukoilemme oikeaan ilmansuuntaan tai nautimme öylätinpalasia. Uskonto on aivan kuin joku, jolle tarjotaan vaivalla ja rakkaudella suunnitellussa ansarissa kypsynyttä herkullista, tuoksuvaa ja harvinaista hedelmää, mutta joka heittää lihan ja mallon pois ja kalvaa äreästi kiveä."
"Kalvaa äreästi kiveä!" Siis heittää lapsen pesuveden mukana pois. Kuulkaa näitä sanoja! Juuri tällä tavallahan ne uskonriidat oikeastikin alkavat: Liian usein me kömpelyyttämme olemme hukkua kaikenlaisiin lillukanvarsiin, vyön tupsuihin, siivilöimme hyttysen, nielaisemme kamelin. Emme näe metsää puilta, kun hirmuinen tukki törröttää omassa silmässämme...
Hitchensin julistus huipentuu eli kirja päättyy seuraaviin teeseihin:
"Meidän on voitettava oma esihistoriamme ja päästävä pakoon ryhmyisiä käsiä, jotka ojentuvat kiskomaan meitä takaisin katakombeihin, lemuaville alttareille sekä alistamisen ja nöyristelyn syyllisyydentuntoisiin nautintoihin. "Tunne itsesi", sanoivat kreikkalaiset viitaten lempeästi filosofian lohdutuksiin. Ajatusten selvittämiseksi tätä hanketta varten on välttämätöntä tuntea vihollinen ja valmistautua taistelemaan sitä vastaan."
Nyt en kyllä oikein pysy tämän ajatuksenjuoksun perässä: Kristitythän katakombeihin pakenivat, eivät ateistit. Kenen ryhmyisistä käsistä tässä siis on kyse? Lemuavat alttarit tarkoittanevat juutalaisten muinaisia polttouhreja? Vanhan testamentin mukaan tuo tuoksu oli Jumalalle otollinen.
Onkohan kyse käännöksen epätarkkuudesta, kun minä toistuvasti luin tuon "Tunne itsesi"-ajatuksen tarkoittavan, että itsetuntemuksen avulla tunnistat oman vihollisesi, joka on juuri se sama tyyppi, joka aamuisin katsoo sinua peilistä? Ja pelästyy...
Jos se vihollinen taas - niin kuin pahoin pelkään - on aina vain uskonto, niin kannattaisiko vielä miettiä kaksi kertaa, ennen kuin lähtee potkimaan tutkainta vastaan? Miksi on niin vaikea tunnustaa, että Jumala on ehkä olemassa...?
Kysyä sopii sitäkin, kuka tässä on ketäkin ja mitäkin myrkyttämässä?
PS: Jos lukija ei vielä saanut aiheesta tarpeekseen, niin kurkkaa myös tuonne:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala_ei_ole_suuri
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
- Sussiunakkoon! Ei kai se Kiurun poika ole joksikin sala-ateistiksi ryhtynyt, kun tuommoisia kirjoittelee?
- Ei, en usko. On vaan tainnut törmätä elämässään pahimpaan viholliseensa, omaan itseensä!
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
FINLANDIA VIRSIKIRJAAN! Osa 2
Vuosilomat ovat papeille vaarallisia.
He voivat näet silloin saada
kaikessa rauhassa
uusia huikeita ideoita,
joita täytyy päästä
äkkipikakiireellä
toteuttamaan.
Nyt olisi tapetilla
musikaalinen hurmosliike:
Kaikkialla muualla Finlandiaa
voidaan laulaa virtenä,
vaan ei Suomessa,
siis Finlandi(a)ssa.
Täällä pitää vain laulaa
Aamun Kiurusta,
joka kirkkaudessa soittaa.
Kaunistahan sekin on,
mutta mielelläni korvaisin
isänmaallisuusaatteen
tässä yhteydessä
lohdutuksella,
jonka vain Jumala voi antaa
ahdistuneelle ja levottomalle
ihmispololle.
Jo sydän tyynny!
Työtoverini Suvi-Päivi Koski on väitellyt virsistä ja on nyt VirsiTohtori, joka pitää aika ajoin vastaanottoaan seurakuntamme tiloissa. Kävin pikaisesti spostitse hänen vastaanotollaan. Hänellä oli kiire lomille, mutta tämän verran historiatietoa hän ehti antaa:
"Teksti oli alunperin saksaksi (Stille, meine Wille). Sen kirjoitti luterilainen “Stiftsfräulein” Katharina Amalia Dorothea von Schlegel. Virsi julkaistiin ainakin kreivi Heinrich Ernst zu Stolberg-Wernigeroden kokoelmassa Neue Sammlung geistlicher Lieder (Wernigerode 1752). Virsirunoilija kuten kokoelman julkaisijakin olivat yhteydessä hallelaiseen pietismiin. Virren käänsi englanniksi 1855 Jane L. Borthwick (1813-1897). Be still my soul on sisällöltään hyvin lohduttava. Erittäin suosittu siitä tuli engl. alueilla siitä lähtien, kun siihen yhdistettiin Sibeliuksen Finlandian sävelmä. Vanhin lähde, jonka toistaiseksi olen tälle kombinaatiolle löytänyt, on v. 1927 Skotlannin kirkon virsikirja (ref. kirkko)."
Toinen askel, jonka voimme tänään hyvän asian vuoksi ottaa, on seuraava:
Kaskisen Anna-Mari kertoi jo muokanneensa kääntämäänsä saksankielistä tekstiä, rukanneensa sitä niin, että se sopii Finlandiaan kuin hansikas käteen. Näin hän kirjoittaa:
"Hei taas. Olen jo muokannut tekstiä toimeksiantosi pohjalta. Julkista käyttöä varten täytyisi kyllä hoitaa tekijänoikeusasia kuntoon eli saada lupa säveltäjän perikunnalta ja saksalaiselta kustantamolta, joka omistaa oikeudet virteen.
Yritän selvitellä asiaa ja olen yhteydessä."
Ilon tunne läikähti sisälläni ylläolevat rivit luettuani. Siinä on vain yksi hankala sana. Ei, en tarkoita tekijänoikeuksia vaan tuota toimeksiantoa. Esim. asuntokaupoissa toimeksiannolla tarkoitetaan sitä, että asunnonvälittäjä tekee jotakin puolestani ja minä maksan lystin. Näinköhän meikäläinenkin joutuu maksumieheksi?
Sehän nähdään. Toisaalta olen kyllä varautunut siihenkin. Hulluissa haaveissani nimittäin voin jo sieluni silmin (Why can't you be still my soul?) nähdä, miten Vanhan kirkon alueen musiikkityö tekee levyn, EP:n, jolla on seuraavat esitykset:
1) Tyynny, sieluni, Vanhankirkon kuoro
2) Finlandia, PS, urut
3) Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, RP
4) Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, Vanhankirkon laulupiiri
Korostan, että tässä vaiheessa kaikki on pelkkää unennäköä.
Mutta voivathan unetkin joskus toteutua, vai kuinka?
Vuosilomastani johtuen en ole ollut tässä asiassa missään tekemisissä meidän muusikoitten kanssa. En ole varma siitäkään, rohkenenko edes kertoa heille näistä ajatuksistani. Millähän ilveellä heidät saisi lukemaan idean tästä blogista?
No, joka tapauksessa
juna on lähtenyt liikkeelle.
Se kulkee tässä vaiheessa
niin hitaasti,
että kyytiin voi vielä
vallan mainiosti hypätä.
Minulla on vahva tunne siitä,
että ison ja varman hitin ainekset
ovat tässä jo nyt koossa...
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
- Sussiunakkoon! Onko siitä Kiurun pojasta tullut ihan suuruudenhullu?
- Ei, en usko. Tuollainenhan se on ollut aina...
He voivat näet silloin saada
kaikessa rauhassa
uusia huikeita ideoita,
joita täytyy päästä
äkkipikakiireellä
toteuttamaan.
Nyt olisi tapetilla
musikaalinen hurmosliike:
Kaikkialla muualla Finlandiaa
voidaan laulaa virtenä,
vaan ei Suomessa,
siis Finlandi(a)ssa.
Täällä pitää vain laulaa
Aamun Kiurusta,
joka kirkkaudessa soittaa.
Kaunistahan sekin on,
mutta mielelläni korvaisin
isänmaallisuusaatteen
tässä yhteydessä
lohdutuksella,
jonka vain Jumala voi antaa
ahdistuneelle ja levottomalle
ihmispololle.
Jo sydän tyynny!
Työtoverini Suvi-Päivi Koski on väitellyt virsistä ja on nyt VirsiTohtori, joka pitää aika ajoin vastaanottoaan seurakuntamme tiloissa. Kävin pikaisesti spostitse hänen vastaanotollaan. Hänellä oli kiire lomille, mutta tämän verran historiatietoa hän ehti antaa:
"Teksti oli alunperin saksaksi (Stille, meine Wille). Sen kirjoitti luterilainen “Stiftsfräulein” Katharina Amalia Dorothea von Schlegel. Virsi julkaistiin ainakin kreivi Heinrich Ernst zu Stolberg-Wernigeroden kokoelmassa Neue Sammlung geistlicher Lieder (Wernigerode 1752). Virsirunoilija kuten kokoelman julkaisijakin olivat yhteydessä hallelaiseen pietismiin. Virren käänsi englanniksi 1855 Jane L. Borthwick (1813-1897). Be still my soul on sisällöltään hyvin lohduttava. Erittäin suosittu siitä tuli engl. alueilla siitä lähtien, kun siihen yhdistettiin Sibeliuksen Finlandian sävelmä. Vanhin lähde, jonka toistaiseksi olen tälle kombinaatiolle löytänyt, on v. 1927 Skotlannin kirkon virsikirja (ref. kirkko)."
Toinen askel, jonka voimme tänään hyvän asian vuoksi ottaa, on seuraava:
Kaskisen Anna-Mari kertoi jo muokanneensa kääntämäänsä saksankielistä tekstiä, rukanneensa sitä niin, että se sopii Finlandiaan kuin hansikas käteen. Näin hän kirjoittaa:
"Hei taas. Olen jo muokannut tekstiä toimeksiantosi pohjalta. Julkista käyttöä varten täytyisi kyllä hoitaa tekijänoikeusasia kuntoon eli saada lupa säveltäjän perikunnalta ja saksalaiselta kustantamolta, joka omistaa oikeudet virteen.
Yritän selvitellä asiaa ja olen yhteydessä."
Ilon tunne läikähti sisälläni ylläolevat rivit luettuani. Siinä on vain yksi hankala sana. Ei, en tarkoita tekijänoikeuksia vaan tuota toimeksiantoa. Esim. asuntokaupoissa toimeksiannolla tarkoitetaan sitä, että asunnonvälittäjä tekee jotakin puolestani ja minä maksan lystin. Näinköhän meikäläinenkin joutuu maksumieheksi?
Sehän nähdään. Toisaalta olen kyllä varautunut siihenkin. Hulluissa haaveissani nimittäin voin jo sieluni silmin (Why can't you be still my soul?) nähdä, miten Vanhan kirkon alueen musiikkityö tekee levyn, EP:n, jolla on seuraavat esitykset:
1) Tyynny, sieluni, Vanhankirkon kuoro
2) Finlandia, PS, urut
3) Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, RP
4) Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta, Vanhankirkon laulupiiri
Korostan, että tässä vaiheessa kaikki on pelkkää unennäköä.
Mutta voivathan unetkin joskus toteutua, vai kuinka?
Vuosilomastani johtuen en ole ollut tässä asiassa missään tekemisissä meidän muusikoitten kanssa. En ole varma siitäkään, rohkenenko edes kertoa heille näistä ajatuksistani. Millähän ilveellä heidät saisi lukemaan idean tästä blogista?
No, joka tapauksessa
juna on lähtenyt liikkeelle.
Se kulkee tässä vaiheessa
niin hitaasti,
että kyytiin voi vielä
vallan mainiosti hypätä.
Minulla on vahva tunne siitä,
että ison ja varman hitin ainekset
ovat tässä jo nyt koossa...
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
- Sussiunakkoon! Onko siitä Kiurun pojasta tullut ihan suuruudenhullu?
- Ei, en usko. Tuollainenhan se on ollut aina...
tiistai 21. huhtikuuta 2009
VANHA VIRSI TAALAINMAAN KARJAMAJOILTA
Eilen tarjosin Finlandiaa virsikirjaan. Tarjous on toki vielä voimassa tänäänkin.
Ja niin kauan kuin tawaraa riittää...
Uhkasin kääntää Be still my soulin ihan ite, ellei kukaan alan ammattilainen suostu.
Vinkkasin asiasta FaceBook-ystävälleni Kaskisen Anna-Marille ja sain häneltä niin mainion vastauksen, että ajattelin sen tähän kaiken kansan iloksi peistata. Näin siis Anna-Mari:
"Hassua! Käänsin tuon Katharina von Schlegelin vuonna 1752 kirjoittaman tekstin suomen kielelle muutama viikko sitten.
Laulu alkaa sanoin Be still my soul Lauluhan on laajalti tunnettu englantilaisella kielialueella ja on virsikirjoissa eri puolilla maailmaa. Siitä tuli aivan laulettava, tosin tuo Finlandia-hymnin virsimelodia melodia poikkeaa ... hiukan, aivan hiukan, meillä käytössä olevasta Oi Suomi katso-tekstiin kirjoitetusta Finlandia-melodiasta. Ei olisi mikään ongelma muokata tekstiä niin, että todellakin olisi yksi yhteen Suomessa tunnetun version kanssa.
Virren nimeksi tuli Jo sydän tyynny. Virsityöryhmämme suhtautui hieman epäillen virren käyttöön suomalaisessa kontekstissa. Käännös on kuitenkin olemassa. Jos joku on kiinnostunut, voin lähettää katsottavaksi."
No, mehän olemme kiinnostuneita, vai mitä, lukijat (2 kappaletta)?
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Toinen musiikkiaiheinen namupala on otsakkeeseen präntätty Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Olen antanut kertoa itselleni, että ei tätä "virttä" ole suinkaan hautajaisia varten sävelletty, vaan häämarssiksi (sic!). Kenellä mahtaisi olla tästä vähän varmempaa tietoa?
Itse aloin fanittaa taalainmaalaisia karjamajoja jo 1970-luvun alussa, kun Tapiolan seurakunnan kanttori-urkuri Tikkasen Timo soitti biisiä ehtoollismusiikkina miltei joka pyhä.
Entinen iskelmälaulaja, nykyinen hautausurakoitsija Pasi Kaunisto on levyttänyt Vanhan virren suomalaisin sanoin, jotka kuuluvat näin:
VANHA VIRSI TAALAINMAAN KARJAMAJOILTA
"Yö kun saapunut on ylle niittyjen
sen varjot peittää maan.
Olen yksin mutta silti pelkää en
nyt kuitenkaan.
Sillä tiedän, että enkeleitä sain
yön hetkiin turvaksein,
niitä pyysin rukouksin Luojaltain,
kun hälle huolet vein.
Nään taivaan tähdet kuten paimenet
nuo jotka kulki kedollaan.
Luokse tähtitarhain käy mun aatokset
ja luottaa ma saan,
siihen että kerran lailla paimenten
saan nähdä Jeesuksen.
On Herra mun paimen,
nyt puutu mitään multa ei.
Hyvää huolta paimen pitää laumastaan,
pois pelkoni hän vei.
Vaikka yksin oon
silti tiedän sen,
oon saanut rohkeuden.
Olla saanhan kanssa enkelten.
Yö kun saapuu ylle niittyjen."
Mainittakoon, että Tapiolan seurakunnan nykyinen
kanttori Hannu Jurmu on levyttänyt ko. kappaleen.
Jos kyseinen melodia ei sattuisi muistumaan
mahdollisen lukijan mieleen, niin klikkaahan
iloksesi tästä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=cm0ULTs83b0&feature=rela ted
Todellakin: Näytteen teille tarjosi edesmenneen laulu- ja soitinyhtye ABBAn Benny Andersson.
Nuo ylläolevat laulun sanat kelpaavat minulle ihan hyvin, mutta virreksi lyriikka ei liene riittävän tanakkaa tavaraa. Joten: Jos Taalainmaa ei pääse suomalaiseen virsikirjaan missään muodossa, niin minä kelpuutan sen ainakin omiin hautajaisiini. Tämä asia lienee nyt ihan kerta schlagerista selvä?
Ja niin kauan kuin tawaraa riittää...
Uhkasin kääntää Be still my soulin ihan ite, ellei kukaan alan ammattilainen suostu.
Vinkkasin asiasta FaceBook-ystävälleni Kaskisen Anna-Marille ja sain häneltä niin mainion vastauksen, että ajattelin sen tähän kaiken kansan iloksi peistata. Näin siis Anna-Mari:
"Hassua! Käänsin tuon Katharina von Schlegelin vuonna 1752 kirjoittaman tekstin suomen kielelle muutama viikko sitten.
Laulu alkaa sanoin Be still my soul Lauluhan on laajalti tunnettu englantilaisella kielialueella ja on virsikirjoissa eri puolilla maailmaa. Siitä tuli aivan laulettava, tosin tuo Finlandia-hymnin virsimelodia melodia poikkeaa ... hiukan, aivan hiukan, meillä käytössä olevasta Oi Suomi katso-tekstiin kirjoitetusta Finlandia-melodiasta. Ei olisi mikään ongelma muokata tekstiä niin, että todellakin olisi yksi yhteen Suomessa tunnetun version kanssa.
Virren nimeksi tuli Jo sydän tyynny. Virsityöryhmämme suhtautui hieman epäillen virren käyttöön suomalaisessa kontekstissa. Käännös on kuitenkin olemassa. Jos joku on kiinnostunut, voin lähettää katsottavaksi."
No, mehän olemme kiinnostuneita, vai mitä, lukijat (2 kappaletta)?
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Toinen musiikkiaiheinen namupala on otsakkeeseen präntätty Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta. Olen antanut kertoa itselleni, että ei tätä "virttä" ole suinkaan hautajaisia varten sävelletty, vaan häämarssiksi (sic!). Kenellä mahtaisi olla tästä vähän varmempaa tietoa?
Itse aloin fanittaa taalainmaalaisia karjamajoja jo 1970-luvun alussa, kun Tapiolan seurakunnan kanttori-urkuri Tikkasen Timo soitti biisiä ehtoollismusiikkina miltei joka pyhä.
Entinen iskelmälaulaja, nykyinen hautausurakoitsija Pasi Kaunisto on levyttänyt Vanhan virren suomalaisin sanoin, jotka kuuluvat näin:
VANHA VIRSI TAALAINMAAN KARJAMAJOILTA
"Yö kun saapunut on ylle niittyjen
sen varjot peittää maan.
Olen yksin mutta silti pelkää en
nyt kuitenkaan.
Sillä tiedän, että enkeleitä sain
yön hetkiin turvaksein,
niitä pyysin rukouksin Luojaltain,
kun hälle huolet vein.
Nään taivaan tähdet kuten paimenet
nuo jotka kulki kedollaan.
Luokse tähtitarhain käy mun aatokset
ja luottaa ma saan,
siihen että kerran lailla paimenten
saan nähdä Jeesuksen.
On Herra mun paimen,
nyt puutu mitään multa ei.
Hyvää huolta paimen pitää laumastaan,
pois pelkoni hän vei.
Vaikka yksin oon
silti tiedän sen,
oon saanut rohkeuden.
Olla saanhan kanssa enkelten.
Yö kun saapuu ylle niittyjen."
Mainittakoon, että Tapiolan seurakunnan nykyinen
kanttori Hannu Jurmu on levyttänyt ko. kappaleen.
Jos kyseinen melodia ei sattuisi muistumaan
mahdollisen lukijan mieleen, niin klikkaahan
iloksesi tästä näin:
http://www.youtube.com/watch?v=cm0ULTs83b0&feature=rela ted
Todellakin: Näytteen teille tarjosi edesmenneen laulu- ja soitinyhtye ABBAn Benny Andersson.
Nuo ylläolevat laulun sanat kelpaavat minulle ihan hyvin, mutta virreksi lyriikka ei liene riittävän tanakkaa tavaraa. Joten: Jos Taalainmaa ei pääse suomalaiseen virsikirjaan missään muodossa, niin minä kelpuutan sen ainakin omiin hautajaisiini. Tämä asia lienee nyt ihan kerta schlagerista selvä?
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
FINLANDIA VIRSIKIRJAAN! Osa 1
En ole kuullut,
että seuraava virsikirjauudistus
olisi meneillään.
Ei taida olla vielä edes aluillaan.
Vastahan nykyinen veisukirja
v. 1986 hyväksyttiin
jälkeen monien
itkujen ja hammasten kiristelyjen.
Työssäni seurakuntapappina
tapaan jatkuvasti ihmisiä,
jotka tuskittelevat:
"Kun menivät sen virsikirjankin
muuttamaan,
ne tutut virret..."
Tulipa tuo uudistus
milloin tahansa,
minulla on jo ehdotus
uudeksi virreksi:
FIN-LAN-DI-A!
Englannissa ja Amerikassa
Finlandia tunnetaan
hautajaisvirtenä.
Olethan kuullut elokuvissa
haudan partaalla laulettavan:
"Be still My Soul"?
Kuulostaa vaikkapa tällaiselta:
http://www.youtube.com/watch?v=omlBeCGLFG4
Uudella virrellä olisi jo
vallan käypä suomalainen nimikin:
"Huolehtimasta lakkaa, sieluni".
Vaikka Sibeliuksen isänmaallinen sävellys
onkin päässyt kuvaamaan
myös taivaallista isänmaata,
kukaan nykymaailman sananikkari
ei ole lähtenyt parodioimaan Finlandiaa.
Parodia ei alkujaan ole
sanana viitannut
pilkantekoon tai koomisuuteen,
vaan siihen, että
hengellisestä biisistä on
uudelleentyöstämällä
tehty maallinen
tai maallisesta hengellinen.
Katharine von Schlegel (1697-n.1768)
kirjoitti virren saat,
jotka Jane L. Borthwick (1813-1897)
käänsi noin sata vuotta myöhemmin englanniksi.
Virren lähtökohtana on Psalmi 46:11:
"Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.".'
Tämän kirjoittajalle
on toistaiseksi
jäänyt hämärän peittoon,
kuka tuon virren
älysi koplata
Finlandiaan...
Nyt jäädään vain odottelemaan,
kuka taitaisi parodioida
Finlandiamme
iloksi ihmisille
ja kunniaksi Jumalalle!
Jos säädylliseen aikaan mennessä
kukaan ei ilmoittaudu,
niin silloin minä...
ehkä...
en tiedä...
Ps: Ensimmäisenä kääntäjäkandidaattina
tahtoo esiintyä
jatkossa haminalaistuva
hakukone Google:
1. Be still, my soul; the Lord is on thy side; Edelleen, sieluni, Herra on sinun puolella;
Bear patiently the cross of grief or pain; Bear kärsivällisesti yli suru tai kipua; Leave to thy God to order and provide; Jätetään sinun Jumalan järjestyksen ja tarjota;
In every change He faithful will remain. Joka muuttaa Hän uskollinen pysyy.
Be still, my soul; thy best, thy heavenly, Friend Edelleen, sieluni, sinun paras, sinun taivaallinen, Friend
Through thorny ways leads to a joyful end. Kautta hankala tavoin johtaa siihen, että iloitseva lopussa.
2. Be still, my soul; thy God doth undertake Edelleen, sieluni, sinun Jumala Jumala sitoutuvat
To guide the future as He has the past. Ohjaamaan tulevaisuuden Hän on aikaisemmin Thy hope, thy confidence, let nothing shake; Totisesti toivon, sinun luottamusta, anna mitään ravistellaan;
All now mysterious shall be bright at last. Kaikki nyt salaperäinen on kirkas viimeinkin.
Be still, my soul; the waves and winds still know Edelleen, sieluni, aallot ja tuulet vielä tiedä
His voice who ruled them while He dwelt below. Hänen äänensä jotka sulkea ne, kun hän asui alle.
3. Be still, my soul, though dearest friends depart Edelleen, minun sieluni, vaikka Hartain friends poiketa
And all is darkened in the vale of tears; Ja kaikki on pimennetyissä vuonna
Vale of Tears; Then shalt thou better know His love, His heart, Sitten shall sinä paremmin tietää hänen rakkautensa, hänen sydämensä,
Who comes to soothe thy sorrows and thy fears. Kuka tulee rauhoittaa sinun murheiden ja sinun pelkoja.
Be still, my soul; thy Jesus can repay Edelleen, sieluni, sinun Jeesus voi palauttaa
From His own fulness all He takes away. Hänen oma kyllyys kaikki Hän ottaa pois.
4. Be still, my soul; the hour is hastening on Edelleen, sieluni, ja tunti kiirehtimiseen on
When we shall be forever with the Lord, Kun meillä on ikuisesti kanssa Herran,
When disappointment, grief, and fear are gone, Kun pettymys, suru ja pelko on poissa,
Sorrow forgot, love's purest joys restored. Suru unohti, rakkaus n puhtaimmassa iloista palautettu.
Be still, my soul; when change and tears are past, Edelleen, sieluni, kun muutos ja kyyneleet ovat olleet,
All safe and blessed we shall meet at last. Kaikki turvallista ja siunattu me kokoontuu viimeisenä.
Pakko myöntää,
että tämä käännösyritys
tulee sangen lähelle
Parodia-sanan nykymerkitystä...
- Huokaus! -
PS. 2: Mainittakoon vielä,
että IrkkuPappisTrio The Priests
jaksaa levyllään laulaa
vain ensimmäisen ja viimeisen säkeistön...
että seuraava virsikirjauudistus
olisi meneillään.
Ei taida olla vielä edes aluillaan.
Vastahan nykyinen veisukirja
v. 1986 hyväksyttiin
jälkeen monien
itkujen ja hammasten kiristelyjen.
Työssäni seurakuntapappina
tapaan jatkuvasti ihmisiä,
jotka tuskittelevat:
"Kun menivät sen virsikirjankin
muuttamaan,
ne tutut virret..."
Tulipa tuo uudistus
milloin tahansa,
minulla on jo ehdotus
uudeksi virreksi:
FIN-LAN-DI-A!
Englannissa ja Amerikassa
Finlandia tunnetaan
hautajaisvirtenä.
Olethan kuullut elokuvissa
haudan partaalla laulettavan:
"Be still My Soul"?
Kuulostaa vaikkapa tällaiselta:
http://www.youtube.com/watch?v=omlBeCGLFG4
Uudella virrellä olisi jo
vallan käypä suomalainen nimikin:
"Huolehtimasta lakkaa, sieluni".
Vaikka Sibeliuksen isänmaallinen sävellys
onkin päässyt kuvaamaan
myös taivaallista isänmaata,
kukaan nykymaailman sananikkari
ei ole lähtenyt parodioimaan Finlandiaa.
Parodia ei alkujaan ole
sanana viitannut
pilkantekoon tai koomisuuteen,
vaan siihen, että
hengellisestä biisistä on
uudelleentyöstämällä
tehty maallinen
tai maallisesta hengellinen.
Katharine von Schlegel (1697-n.1768)
kirjoitti virren saat,
jotka Jane L. Borthwick (1813-1897)
käänsi noin sata vuotta myöhemmin englanniksi.
Virren lähtökohtana on Psalmi 46:11:
"Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.".'
Tämän kirjoittajalle
on toistaiseksi
jäänyt hämärän peittoon,
kuka tuon virren
älysi koplata
Finlandiaan...
Nyt jäädään vain odottelemaan,
kuka taitaisi parodioida
Finlandiamme
iloksi ihmisille
ja kunniaksi Jumalalle!
Jos säädylliseen aikaan mennessä
kukaan ei ilmoittaudu,
niin silloin minä...
ehkä...
en tiedä...
Ps: Ensimmäisenä kääntäjäkandidaattina
tahtoo esiintyä
jatkossa haminalaistuva
hakukone Google:
1. Be still, my soul; the Lord is on thy side; Edelleen, sieluni, Herra on sinun puolella;
Bear patiently the cross of grief or pain; Bear kärsivällisesti yli suru tai kipua; Leave to thy God to order and provide; Jätetään sinun Jumalan järjestyksen ja tarjota;
In every change He faithful will remain. Joka muuttaa Hän uskollinen pysyy.
Be still, my soul; thy best, thy heavenly, Friend Edelleen, sieluni, sinun paras, sinun taivaallinen, Friend
Through thorny ways leads to a joyful end. Kautta hankala tavoin johtaa siihen, että iloitseva lopussa.
2. Be still, my soul; thy God doth undertake Edelleen, sieluni, sinun Jumala Jumala sitoutuvat
To guide the future as He has the past. Ohjaamaan tulevaisuuden Hän on aikaisemmin Thy hope, thy confidence, let nothing shake; Totisesti toivon, sinun luottamusta, anna mitään ravistellaan;
All now mysterious shall be bright at last. Kaikki nyt salaperäinen on kirkas viimeinkin.
Be still, my soul; the waves and winds still know Edelleen, sieluni, aallot ja tuulet vielä tiedä
His voice who ruled them while He dwelt below. Hänen äänensä jotka sulkea ne, kun hän asui alle.
3. Be still, my soul, though dearest friends depart Edelleen, minun sieluni, vaikka Hartain friends poiketa
And all is darkened in the vale of tears; Ja kaikki on pimennetyissä vuonna
Vale of Tears; Then shalt thou better know His love, His heart, Sitten shall sinä paremmin tietää hänen rakkautensa, hänen sydämensä,
Who comes to soothe thy sorrows and thy fears. Kuka tulee rauhoittaa sinun murheiden ja sinun pelkoja.
Be still, my soul; thy Jesus can repay Edelleen, sieluni, sinun Jeesus voi palauttaa
From His own fulness all He takes away. Hänen oma kyllyys kaikki Hän ottaa pois.
4. Be still, my soul; the hour is hastening on Edelleen, sieluni, ja tunti kiirehtimiseen on
When we shall be forever with the Lord, Kun meillä on ikuisesti kanssa Herran,
When disappointment, grief, and fear are gone, Kun pettymys, suru ja pelko on poissa,
Sorrow forgot, love's purest joys restored. Suru unohti, rakkaus n puhtaimmassa iloista palautettu.
Be still, my soul; when change and tears are past, Edelleen, sieluni, kun muutos ja kyyneleet ovat olleet,
All safe and blessed we shall meet at last. Kaikki turvallista ja siunattu me kokoontuu viimeisenä.
Pakko myöntää,
että tämä käännösyritys
tulee sangen lähelle
Parodia-sanan nykymerkitystä...
- Huokaus! -
PS. 2: Mainittakoon vielä,
että IrkkuPappisTrio The Priests
jaksaa levyllään laulaa
vain ensimmäisen ja viimeisen säkeistön...
perjantai 17. huhtikuuta 2009
IHME JA KUMMA !
”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”. Tässä juuri viettämämme pääsiäisen sanoma lyhyesti ilmaistuna. Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kristus on ylösnoussut, totisesti ylösnoussut!
“Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”
”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne… Teidän uskonne on pohjaa vailla, ja te olette yhä syntienne vallassa”. – Paavali.
Ilman pääsiäistä ei olisi evankeliumia. Ilman pääsiäistä ei olisi Uutta testamenttia. Ilman pääsiäistä ei olisi kirkkoa ja seurakuntaa. Niin, ilman Jeesuksen ylösnousemusta ei olisi edes kristinuskoa. Kenen puoleen me silloin henkemme hädässä kääntyisimme?
Missä Jumala toimii, siellä ihminen joutuu yhä uudelleen yllättymään! Pääsiäinen ei ole vain yksi juhla kirkollisten juhlien joukossa. Pääsiäinen on läsnä kaikkialla. Sitä eletään, siitä eletään.
Ylösnousseen kohtaaminen muutti ihmisten elämän täysin. He huomasivat, että Jumalan tarkoitukset heitä kohtaan olivat sittenkin hyvät. Ylösnousseen kohdattuaan he saivat tarttua jo menetetyltä näyttäneeseen toivoon. He huomasivat, että Jumalalla oli heitä varten vielä jokin mahdollisuus, jokin suunnitelma ja tulevaisuuden tae.
Tämän takia ihmiset nöyrtyivät ja kävivät tekemään tiliä elämästään. Tämän takia he lakkasivat rakentamasta omaan varaansa ja panivat kaiken toivonsa Jumalaan. Tämän takia ihmiset uskalsivat jälleen olla ihmisiä. He rohkenivat alkaa uudestaan, ristiä kätensä rukouksen, tehdä työtä, kuulla Jumalan sanaa, olla toisilleen hyviä ja antaa anteeksi.
Ihmiset, jotka kohtasivat Ylösnousseen Vapahtajan, tulivat vedetyiksi mukaan Jumalan maailmansuunnitelmiin. Opetuslapsina he asettivat vähäisen elämänsä Jumalan käytettäväksi. Koko maailma näytti nyt aivan toiselta. Tämän maailman rikkaus ja valta eivät enää olleet ratkaisevia vaan tärkein oli Jumalan valtakunta. Jälleen kannatti elää.
Meidän toivomme ei ole haudassa, vaan odottaa taivaassa. Tyhjä hauta on ainoa paikka, josta Jumala on sanonut, ettei Jeesus ole siellä. Ilman Jumalan erityistä ilmoitusta tyhjä hauta olisi jättänyt vain suuren kysymysmerkin ja kummastelun. Itse taivaan enkeli – niin kuin pelastushistorian suurissa taitekohdissa – tarvitaan kertomaan, mitä on tapahtunut. Sitä enkelikään ei tosin kertonut, MITEN ylösnousemus on tapahtunut.
Käykö ihmiselle Sokrateen, Goethen tai Gandhin kohdatessaan samalla tavoin kuin kohdatessaan Jeesuksen? Ei, se ei ole mahdollista. Emme näet voi kohdata Sokratesta, Goethea tai Gandhia, vaan ainoastaan heidän kirjoituksensa, runonsa ja teoksensa. Ei edes jokin Mozart-seura voi kohdata Mozartia. Se saattaa vain hartaana kuunnella säveliä ja virittäytyä siihen tunnelmaan, jonka säveltäjä loi. Mozartia itseään on mahdoton tavata.
Sen sijaan ihminen, joka kohtaa Kristuksen, ei kohtaa hänen teostaan vaan hänet itsensä. Tämä merkitsee sitä, että Kristus toimii hänen kohdallaan henkilökohtaisesti, ei vain joittenkin muistelmien välityksellä. Kristus puhuu itse ja hankkii hänet kohdanneelle yhteyden Jumalaan ja hänen seurakuntaansa.
Kristus tahtoo toimia kirkossaan aina itse henkilökohtaisesti. Sen hän tekee läsnäolollaan sanassa ja sakramenteissa.
Jeesuksen seuraajat eivät ole koskaan saaneet pitää ilosanomaa vain itsellään, omana tietonaan. Ylösnoussut Kristus lähetti omansa matkaan. Usko osoittaa voimansa, kun sanoma Jeesuksen ylösnousemisesta herättää ihmisissä toivon. Se, joka tietää tuovansa maailmaan toivon sanomaa, vapautuu palvelemaan toisia ihmisiä ilman pelkoa.
Jeesus elää!
Heittäkää siis pois murheenne
ja iloitkaa elämästä,
tästä ja tulevasta!
“Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”
”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne… Teidän uskonne on pohjaa vailla, ja te olette yhä syntienne vallassa”. – Paavali.
Ilman pääsiäistä ei olisi evankeliumia. Ilman pääsiäistä ei olisi Uutta testamenttia. Ilman pääsiäistä ei olisi kirkkoa ja seurakuntaa. Niin, ilman Jeesuksen ylösnousemusta ei olisi edes kristinuskoa. Kenen puoleen me silloin henkemme hädässä kääntyisimme?
Missä Jumala toimii, siellä ihminen joutuu yhä uudelleen yllättymään! Pääsiäinen ei ole vain yksi juhla kirkollisten juhlien joukossa. Pääsiäinen on läsnä kaikkialla. Sitä eletään, siitä eletään.
Ylösnousseen kohtaaminen muutti ihmisten elämän täysin. He huomasivat, että Jumalan tarkoitukset heitä kohtaan olivat sittenkin hyvät. Ylösnousseen kohdattuaan he saivat tarttua jo menetetyltä näyttäneeseen toivoon. He huomasivat, että Jumalalla oli heitä varten vielä jokin mahdollisuus, jokin suunnitelma ja tulevaisuuden tae.
Tämän takia ihmiset nöyrtyivät ja kävivät tekemään tiliä elämästään. Tämän takia he lakkasivat rakentamasta omaan varaansa ja panivat kaiken toivonsa Jumalaan. Tämän takia ihmiset uskalsivat jälleen olla ihmisiä. He rohkenivat alkaa uudestaan, ristiä kätensä rukouksen, tehdä työtä, kuulla Jumalan sanaa, olla toisilleen hyviä ja antaa anteeksi.
Ihmiset, jotka kohtasivat Ylösnousseen Vapahtajan, tulivat vedetyiksi mukaan Jumalan maailmansuunnitelmiin. Opetuslapsina he asettivat vähäisen elämänsä Jumalan käytettäväksi. Koko maailma näytti nyt aivan toiselta. Tämän maailman rikkaus ja valta eivät enää olleet ratkaisevia vaan tärkein oli Jumalan valtakunta. Jälleen kannatti elää.
Meidän toivomme ei ole haudassa, vaan odottaa taivaassa. Tyhjä hauta on ainoa paikka, josta Jumala on sanonut, ettei Jeesus ole siellä. Ilman Jumalan erityistä ilmoitusta tyhjä hauta olisi jättänyt vain suuren kysymysmerkin ja kummastelun. Itse taivaan enkeli – niin kuin pelastushistorian suurissa taitekohdissa – tarvitaan kertomaan, mitä on tapahtunut. Sitä enkelikään ei tosin kertonut, MITEN ylösnousemus on tapahtunut.
Käykö ihmiselle Sokrateen, Goethen tai Gandhin kohdatessaan samalla tavoin kuin kohdatessaan Jeesuksen? Ei, se ei ole mahdollista. Emme näet voi kohdata Sokratesta, Goethea tai Gandhia, vaan ainoastaan heidän kirjoituksensa, runonsa ja teoksensa. Ei edes jokin Mozart-seura voi kohdata Mozartia. Se saattaa vain hartaana kuunnella säveliä ja virittäytyä siihen tunnelmaan, jonka säveltäjä loi. Mozartia itseään on mahdoton tavata.
Sen sijaan ihminen, joka kohtaa Kristuksen, ei kohtaa hänen teostaan vaan hänet itsensä. Tämä merkitsee sitä, että Kristus toimii hänen kohdallaan henkilökohtaisesti, ei vain joittenkin muistelmien välityksellä. Kristus puhuu itse ja hankkii hänet kohdanneelle yhteyden Jumalaan ja hänen seurakuntaansa.
Kristus tahtoo toimia kirkossaan aina itse henkilökohtaisesti. Sen hän tekee läsnäolollaan sanassa ja sakramenteissa.
Jeesuksen seuraajat eivät ole koskaan saaneet pitää ilosanomaa vain itsellään, omana tietonaan. Ylösnoussut Kristus lähetti omansa matkaan. Usko osoittaa voimansa, kun sanoma Jeesuksen ylösnousemisesta herättää ihmisissä toivon. Se, joka tietää tuovansa maailmaan toivon sanomaa, vapautuu palvelemaan toisia ihmisiä ilman pelkoa.
Jeesus elää!
Heittäkää siis pois murheenne
ja iloitkaa elämästä,
tästä ja tulevasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)
.jpg)
