Painii ajan kanssa, osa 2: Asiat tärkeysjärjestykseen!

Usein meillä on työssä niin kiire, että emme ehdi tehdä mitään. Hössötämme vain, ravaamme käytäviä paperipino kourassa ah, niin kiireisen näköisinä. Mutta hosuen ei voi tehdä työtä. Hosuja siis vain hosuu, yrittää saada aikaan niin paljon kuin mahdollista. Eikä lopulta saa aikaan mitään. Tai ehkä sittenkin jotakin: Virheitä, joiden korjaamiseen tarvitaan taass - aikaa! Tehokkuus ei kasva, mutta stressin taso nousee ja uupuminen uhkaa.

Jos malttaisimme istahtaa alas ja vähän fundeerata tilannettamme, saattaisimme tehdä yllättävän havainnon: Suurin osa työhön liittyvistä ongelmistamme johtuu siitä, että emme tee työtämme suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti.

Vielä yksi lista. Valitettavasti tämä on pelottava virhelista. Mutta juuri tästä voi ottaa opikseen:

- Teet liian vähän ja liian myöhään
- Teet liian paljon ja liian nopeasti
- Et osaa kieltäytyä
- Puutut asioihin, jotka eivät sinulle kuulu
- Et saa töitäsi päätökseen
- Keskeneräisiä hankkeita on liikaa
- Pöytäsi on kaaoksen vallassa
- Kortistosi eivät ole ajan tasalla
- Et osaa delegoida
- Tehottomat kokoukset
- Toimintasuunnitelmat puuttuvat

Aikaa sen paremmin kuin elämääkään ei voi hallita. Voimme ainoastaan hallita omia valintojamme. Noita valintoja tulee kohdallemme päivittäin satoja. Näistä valinnoista tietoisten ratkaisujen osuus on pienempi kuin alitajuiset valintamme. Tietoisuuden tasoa nostamalla voimme vaikuttaa välittömästi kiireeseen, tekemiseemme ja aikaaansaannoksiimme.

Me teemme itse omat valintamme, joko tietoisesti tai alitajuisesti. Jos täytämme allakkamme ja päivämme kuin täyteen sullotun matkalaukun, niin tiiviiksi, ettemme itsekään ole varmoja selviämisestämme, niin melko varmasti käy niin, että emme selviä. Sillä ihminen saa aina sen, mitä pelkää.

Me hahmotamme ajan eri tavalla. Olen vuoden aikana käynyt pari kertaa Oulussa lentäen. Tuntui kammottavalta ajatella junaa vaihtoehtona. Edestakainen lento säästi minulta peräti 10 tuntia. Joku toinen taas olisi mielellään ottanut vastaan tuon 12 tuntia junassa kuin taivaan lahjana: Yhtenäinen kuuden tunnin aikakokonaisuus, jolloin voisi lukea, katsella maisemia, levätä, kuunnella musiikkia. Mutta niin hullu hän tuskin olisi ollut, että ilman muuta olisi käyttänyt koko ajan tehdäkseen läppärillä töitään!

Ajankäytössä on kysymys siitä, miten hyvin osaan johtaa itseäni. Itsensä johtaminen perustuu arvoihini ja periaatteisiini, kykyyni ensisijaistaa asioita ja tehdä juuri niitä asioita, jotka ovat oikeasti tärkeimpiä kolmesta näkökulmasta:
- Jumalan kunniaksi. Miten oma työni edistää Jumalan valtakunnan asiaa?
- Lähimmäisteni parhaaksi. Teen toisille niin kuin tahtoisin itsellenikin tehtävän.
- Siunaukseksi itselleni, ei kiroukseksi.