Lutherin ohje Uskonpuhdistuksen muistopäivänä saarnaaville!

"Tämä on nyt vastenmielinen saarna, joka saattaa meidät huonoon huutoon maailman edessä ja saa aikaan, että meihin työlästytään ja lyödään meitä suuta vasten. Sen näet saattaisi maailma kyllä vielä kärsiä, että oikein saarnataan Kristuksesta ja kaikista uskonkappaleista; mutta jos tahdotaan sitä ahdistaa ja huomauttaa, että sen viisaus ja pyhyys eivät mitään merkitse ja että se on sokea ja tuomittu, niin silloin ei se taida eikä tahdo kärsiä tätä, vaan alkaa syyttää saarnamiehiä, että he eivät taida muuta kuin haukkua ja panetella, ja lisää vielä, että siten yllytetään maailmaa ja synnytetään rauhattomuutta sekä halvennetaan hengellisiä säätyjä ja hyviä töitä...

Mutta mitä on meidän tähän nähden tekeminen? Jos on suolattava, niin täytyy sen tuntua...Suolan tulee olla kirpeää ja vaikuttaa tehokkaasti...Jos tahdot saarnata evankeliumia ja auttaa ihmisiä, niin täytyy sinun myös olla tuikea ja riputella suolaa haavoihin, so. ilmaista erhetykset ja nuhdella sekä oikaista sitä, mikä ei ole oikein...tyrkytellä heille parannusta. Jos oikea suola, so. sellainen oikea Raamatun selittäminen puuttuu...itsekukin ajattelee ja esittelee asiat omalla tavallansa...Valistaminen on se uskon ja opetuksen toimi, jolla me autamme muitakin ihmisiä uskoon..."

- Martti Luther, Kristuksen vuorisaarna

Sunnuntaina 1.11. on Uskonpuhdistuksen muistopäivä.
Saarnatekstinä on Matt. 5: 13-16:

Jeesus sanoo:
»Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.»

Vien valoa Sörkan vankilaan, ripottelen suolaa haavoille pitämällä Lutherin mainitseman vastenmielisen saarnan. Toivottavasti vankiseurakuntani ei täysin työläänny minuun. Ja kyllä kai vartijat pitävät huolen siitä, ettei kukaan pääse lyömään minua suulle?

TeemaBlogiPäivä www.kotimaa24:fi:ssä ma 26.10.09

Huomenna eli maanantaina 26.10.09 on osoitteessa www.kotimaa24.fi ensimmäinen teemablogipäivä. Aiheena on Anteeksianto. Omassa blogissani kyselen, voiko ihminen antaa itse itselleen anteeksi?

Tämä on siis ennakkotieto. Juttu on jo kirjoitettu, vaan ei vielä julkaistu. Se ilmestyy näkyviin vasta maanantaina. ja sitten ei kun keskustelua vaan kehiin!

Mitäs muuten tämän blogin lukijat tykkäätte, jos ottaisin täällä jatkosarjana käsiteltäväksi aiheen KYLLIN HYVÄ? Menee itsetuntemuspuolelle, mutta anti mennä, eikö?

Sopimatonta!

Olin taas kerran tänään hautajaisissa. Hautausmaalle saapuessani kiinnitin oitis huomioni kahteen tavallisuudesta poikkeavaan tapahtumaan: Vahtimestarit säntäilivät pitkin käytäviä sinne tänne tai ravasivat kappelista toiseen kuin päättömät kanat. Kun lukija koettaa mielessään asettua päättömän kanan osaan, hän oitis oivaltaa, että sehän merkitsee suorastaan seinille hyppimistä.

Etsivätkö vahtimestarit jotakin? Olisiko joku vainaja kadonnut? Tämänsuuntainen epäilys heräsi, kun pihalla seisoi musta ruumisauto takaluukku avoinna. Osittain tavaratilasta ulos työntyi valkoinen arkku avattuna ja - onneksi - tyhjänä.

Samanaikaisesti kun ruumisauto seisoi pihalla ja vahtimestarit juoksivat sisällä kuului suntioitten kahvitilasta heleää naisen naurua. Kuplivaa, iloista, viatonta naurua. Isoa ja pitkäkestoista. Siis oikein sellaista naurua, joka helposti tarttuisi muihin missä tahansa muualla, mutta ei hautuumaalla!

Iloluontoinen lystinpitäjä osoittautui minulle entuudestaan uppo oudoksi hautuumaakanttoriksi. Eikö kukaan ole sanonut hänelle, ettei hautausmaalla pruukata nauraa? Kuolema on vakava paikka!

Hautausmaitten työntekijöillä on kyllä oma huumorinsa, mutta nyt ei ole kyse ronskista herjanheitosta, makaaberista mustasta huumorista. Hautuumaahenkilökunta ei juurikaan pääse iloitsemaan iloitsevien kanssa, mutta itkemään itkevien kanssa sitäkin useammin.

Niin, jos kukaan ei ole sanonut kanttorille suoraan, mikä hautausmaalla on maan tapa, niin tuo samainen kukaan ei tietenkään ole kertonut nuorille vahtimestarinplantuille, ettei hautausmaalla myöskään saa juosta. Ei missään oloissa!

Näin on aina ollut. Näin on nyt. Ja näin tulee aina olemaan!

Imatralle marraskuun alussa palaavan kirkkoherra Marja-Sisko Aallon haastattelu

Lue haastattelu toisesta blogistani:

http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=121&id=2882

Ota myös osaa rakentavaan keskusteluun!

Mielenterveysseuran huoli: Käyttääkö paha pappi voimasanoja?

Pidä yhteyttä ystäviin. Nauru on ilmainen ilo ja jaettuna sen voima moninkertaistuu. Ystävät ovat tärkeä tuki myös , kun elämä koettelee.

Arvosta itseäsi. Opettele kuuntelemaan tunteitasi ja tarpeitasi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.

Huolehdi jaksamisestasi. Löydä oma tapasi liikkua ja tee siitä tapa. Kiireinen elämänrytmi tarvitsee vastapainokseen myös lepoa ja riittävästi unta.

Anna ja pyydä anteeksi. Anteeksiantaminen on yksi mahtavimmista parannuskeinoista. Pyydä anteeksi, jos olet loukannut toista. Anna anteeksi myös itsellesi. Virheiden tekeminen on elämää, kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.

Puhu ja kuuntele. Ihmissuhteita pitää hoitaa. Parhaiten se onnnistuu, kun opettelet keskustelemaan sinua kiinnostavista asioista.

Antaudu uuden oppimiselle. Ole kiinnostunut ihmisistä, asioista, elämästä.

Pyydä tarvittaessa apua. Kun elämä koettelee ja tuntuu, ettet selviydy yksin tai edes ystävien tuella, älä epäröi hakea ammattilaisen apua. Mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä pienemmiksi ongelmat jäävät.

Pidä kiinni unelmistasi. Haaveet tekevät hyvää sielulle. Jos sinun tekee mieli toteuttaa hassu päähänpisto, tee se nyt, sillä toista sopivaa hetkeä ei ehkä tule.

Innostu uudesta. Niin kauan kun innostut uudesta, tunnet eläväsi ja oppivasi. Jos pidät molemmat jalat tiukasti maassa, et voi ottaa askeltakaan.

Ylläolevassa tekstissä on kyse Suomen Mielenterveysseuran julkaisemasta traktaatista nimeltä Hyvän mielen voimasanat. Kyse ei ole kiroilemisesta, vaan voimaantumisesta. Lentolehtisen anfangeista (teesien isoista alkukirjaimista) muodostui pienellä uudelleenjärjestelyllä kaksi tolkullista (?) sanaa PAHA ja PAPPI. Tai ainakin melkein. Yksi A jäi puuttumaan. Korvasin teesin Opi uutta muotoon Antaudu uuden oppimiselle.

Painii ajan kanssa, osa 2: Asiat tärkeysjärjestykseen!

Usein meillä on työssä niin kiire, että emme ehdi tehdä mitään. Hössötämme vain, ravaamme käytäviä paperipino kourassa ah, niin kiireisen näköisinä. Mutta hosuen ei voi tehdä työtä. Hosuja siis vain hosuu, yrittää saada aikaan niin paljon kuin mahdollista. Eikä lopulta saa aikaan mitään. Tai ehkä sittenkin jotakin: Virheitä, joiden korjaamiseen tarvitaan taass - aikaa! Tehokkuus ei kasva, mutta stressin taso nousee ja uupuminen uhkaa.

Jos malttaisimme istahtaa alas ja vähän fundeerata tilannettamme, saattaisimme tehdä yllättävän havainnon: Suurin osa työhön liittyvistä ongelmistamme johtuu siitä, että emme tee työtämme suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti.

Vielä yksi lista. Valitettavasti tämä on pelottava virhelista. Mutta juuri tästä voi ottaa opikseen:

- Teet liian vähän ja liian myöhään
- Teet liian paljon ja liian nopeasti
- Et osaa kieltäytyä
- Puutut asioihin, jotka eivät sinulle kuulu
- Et saa töitäsi päätökseen
- Keskeneräisiä hankkeita on liikaa
- Pöytäsi on kaaoksen vallassa
- Kortistosi eivät ole ajan tasalla
- Et osaa delegoida
- Tehottomat kokoukset
- Toimintasuunnitelmat puuttuvat

Aikaa sen paremmin kuin elämääkään ei voi hallita. Voimme ainoastaan hallita omia valintojamme. Noita valintoja tulee kohdallemme päivittäin satoja. Näistä valinnoista tietoisten ratkaisujen osuus on pienempi kuin alitajuiset valintamme. Tietoisuuden tasoa nostamalla voimme vaikuttaa välittömästi kiireeseen, tekemiseemme ja aikaaansaannoksiimme.

Me teemme itse omat valintamme, joko tietoisesti tai alitajuisesti. Jos täytämme allakkamme ja päivämme kuin täyteen sullotun matkalaukun, niin tiiviiksi, ettemme itsekään ole varmoja selviämisestämme, niin melko varmasti käy niin, että emme selviä. Sillä ihminen saa aina sen, mitä pelkää.

Me hahmotamme ajan eri tavalla. Olen vuoden aikana käynyt pari kertaa Oulussa lentäen. Tuntui kammottavalta ajatella junaa vaihtoehtona. Edestakainen lento säästi minulta peräti 10 tuntia. Joku toinen taas olisi mielellään ottanut vastaan tuon 12 tuntia junassa kuin taivaan lahjana: Yhtenäinen kuuden tunnin aikakokonaisuus, jolloin voisi lukea, katsella maisemia, levätä, kuunnella musiikkia. Mutta niin hullu hän tuskin olisi ollut, että ilman muuta olisi käyttänyt koko ajan tehdäkseen läppärillä töitään!

Ajankäytössä on kysymys siitä, miten hyvin osaan johtaa itseäni. Itsensä johtaminen perustuu arvoihini ja periaatteisiini, kykyyni ensisijaistaa asioita ja tehdä juuri niitä asioita, jotka ovat oikeasti tärkeimpiä kolmesta näkökulmasta:
- Jumalan kunniaksi. Miten oma työni edistää Jumalan valtakunnan asiaa?
- Lähimmäisteni parhaaksi. Teen toisille niin kuin tahtoisin itsellenikin tehtävän.
- Siunaukseksi itselleni, ei kiroukseksi.

Painii ajan kanssa, osa 1: Listoja kiireisen ihmisen pelastukseksi

”Älä kiirehdi, älä murehdi. Olet vain pikaisella vierailulla täällä. Joten pysähdy ja haistele kukkien tuoksua.” – Walter Hagens

Tom Lundberg kirjoittaa pienessä ajanhallinnanoppaassaan (Ystävämme aika. Ajanhallinnan ABC. Positiivarit 2004):

”Alituinen kiire kielii huonosta ajankäytöstä tai hukatuista arvoista. Monella työpaikalla uurastavat työnarkomaanit katsovat firman menestyksen olevan riippuvaisia heidän uhrautumisestaan. he eivät ymmärrä, että ajankäyttö ilman suunnitelmallisuutta on resurssien hukkaamista. Hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia miehiä ja naisia. Useimmilla heistä oli koko elämänsä ajan kiire.”

Työterveyslaitos muistuttaa, että työ ei suinkaan ole koko elämä. TTL antaa seuraavat vinkit:

- Hoida itseäsi: huolehdi riittävästä levosta, monipuolisesta ravinnosta,
ulkoilusta ja kuntoilusta; varaa aikaa perheelle ja ystäville.
- Älä vaadi itseltäsi liikaa.
- Lisää itsetuntemustasi: määrittele omat tavoitteesi ja odotuksesi: pohdi,
mitkä ovat vahvoja puoliasi, mitkä heikkouksiasi.
- Asennoidu realistisesti työhösi ja muista asioiden tärkeysjärjestys;
määrittele itsellesi ”riittävän hyvä” työsuoritus.
- Ylläpidä ammattitaitoasi.
- Asennoidu myönteisesti hankaliinkin asioihin ja ole aktiivinen.
- Ole joustava, sillä muutokset eivät aina ole pahasta.

Lundbergin neuvot stressin vähentämiseksi:

- Luota itseesi
- Opettele sanomaan EI.
- Huolehdi fyysisestä kunnostasi
- Tee mieluisia asioita
- Ole jouten
- Toimi arvojesi mukaisesti
- Rentoudu myös töissä
- Harrasta
- Päästä irti turhasta
- Yksinkertaista elämääsi
- Vältä huolehtimasta ja murehtimasta turhista asioista
- Korro pulmistasi muille

Otetaan tähän vielä lopuksi Lothar J. Seiwertin hauska lista:

- Varaa aikaa työntekoon. Se on menestyksen hinta
- Varaa aikaa mietiskelyyn. Se on voiman lähde.
- Varaa aikaa lukemiseen. Se on tiedon perusta.
- Varaa aikaa unelmointiin. Se on tie tähtiin.
- Varaa aikaa rakastamiseen. Se on todellista elämäniloa.
- Varaa aikaa iloon. Se on sielun musiikkia.


Bloginpitäjän vinkki kiireiselle: Printtaa tästä itsellesi sellainen lista, johon haluat syventyä. Lue ja meditoi listaa viikon ajan joka käänteessä. Pidä sitä esillä, kerro siitä muille. Ota sitten kalenterisi esiin ja ala karsia turhia menoja löytääksesi aikaa sille, mikä sinulle on kaikkein tärkeintä.