Näin rukoiltiin 300-luvulla.
Ottakaamme opiksemme:
Herra, elämäni valtias !
Estä minusta laiskuuden, velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden
ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra !
Anna minun nähdä rikokseni
ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
.jpg)
3 kommenttia:
Pyhittäjä Efraim Syyrialaisen paastorukous on varhaisilta ajoilta kotoisin, siis jakamattoman kirkon ajoilta. Siksipä se kuuluu meille kaikille, myös meille luterilaisille kristityille, jotka emme useinkaan tajua, ettei kirkko syntynyt todellakaan vasta 1500-luvulla.
Meidän luterilaisten kristittyjen uskon juuret yltävät todellakin siis niin läntiseen (eli katoliseen) kirkkoon kuin itäiseen (ortodoksiseen) kirkkoon. Reformaattorit viittaavat tunnustuskirjoissa aina myönteisessä tarkoituksessa "kreikkalaisiin". Lutherinkaan tarkoituksena ei ollut perustaa mitään uutta kirkkoa, vaan karsia vain väärät rönsyt pois. Nykyisessäkin messussa on sellaisia osia jotka kantavat aina jakamattoman kirkon ajoille. Ajatelkaa esim. ehtoollisrukousta.
Sain nämä kaksi kommenttia Facebookiin. Siirrän ne nimettöminä tähän ikään kuin oikeampaan osoitteeseen. Pysynevät paremmin tallessa tässä kuin FB:ssa.
:-)
Lähetä kommentti