Näin minusta tuli hyvinvointiyhteiskunnan vihaaja!

Arvoisa valtiovarainministeri. Kirjoitan Teille nyt ensimmäistä kertaa. Syy yhteydenottooni on viime maanantainen lausuntonne, jonka mukaan ”jokainen, joka ei ole valmis työurien pidentämiseen, vihaa hyvinvointiyhteiskuntaa”. Jos nämä ovat vaihtoehdot, niin OK: Sitten minä olen hyvinvointiyhteiskunnan vihaaja

Ei auta, vaikka pääministeri Rukan lumilla hiihdellessään saisi millaisen idean tahansa, vaikka nostaisi eläköitymisiän 75 vuoteen tai poistaisi koko eläkkeellepääsymahdollisuuden. Hyvinvointiyhteiskuntamme tilastot ovat karua kertomaa: Suomalainen nainen jää eläkkeelle keskimäärin hieman yli ja mies hieman alle 60-vuotiaana. Syy: Masennus tai tuki- ja liikuntaelinsairaudet.

Eläkeikäisiä yritetään pitää töissä muka sen tähden, että heillä on hiljaista tietoa tahi äänekkäämpää tietotaitoa. Ei muka ole varaa päästää näitä ammattilaisia pois kehästä ennen kuin heidät sieltä tyrmättyinä ulos kannetaan.

Ja se ”olla varaa” ei suinkaan tarkoita mitään hienoa henkistä pääomaa vaan sitä rahaa, mitä ei haluta eläkkeinä maksaa. Jatkakoot vanhukset… anteeksi ikinuoret duunia ja kaatukoot sitten omia aikojaan saappaat jalassa!

Entä nuoret työelämään pyrkijät sitten? Ei löydy muuta kuin ns. paskaduunia. Sitäkin vain muodikkaana pätkätyönä. Onneksi. Alepan kassana oleminenkin on muuten jo hierarkiassa noussut tuon p-vaiheen yläpuolelle. Aivovienti siirtää lahjakkaita nuoria ulkomaille, aivoverenvuoto varttuneempia puurtajia mullan alle.

Miksi sääntöjä pitää tällä tavalla mennä muuttamaan? 63 vuotta olisi ihan mainio aika väistyä ja tehdä tilaa nuorille. Seniorit voisivat viimeisinä työvuosinaan siirtää sen arvokkaan knowhow:nsa nuoremmilleen kernaammin tyytyväisyyttä tuntien kuin lopen uupuneina.

Vanhan testamentin Sananlaskuissa sanotaan, että ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”. Voisikohan tämän sanan vääntää kuulumaan myös valtiovarainministeriä ja pääministeriä ajatellen hieman toisenlaiseen malliin: ”Joka eläkkeistä säästää, se hyvinvointiyhteiskunnan jäseniä vihaa”?

Ja vielä siunatuksi lopuksi: Mikä #%?!@:n hyvinvointiyhteiskunta Suomi tänä päivänä enää on? Kun katsotte vähän ympärillenne ja olette rehellisiä, niin teidän on pakko myöntää: Olemme jo hyvän aikaa eläneet pahoinvointiyhteiskunnassa!

Tarttis varmaan tehrä jotakin?

Kiukkuisin terveisin

Hannu Kiuru

Protestantti



PS: Eihän siitä ole kauankaan, kun neli- viiskymppisiä yritettiin savustaa ulos työelämästä, kun olivat jo niin vanhoja. Kummallista soutamista ja huopaamistä koko juttu!