Johan loppuivat meikäläiseltä kerta heitolla sivullisuuden tunnot Helsingin piispanvaalin suhteen, kun oma esimieskin asettui ehdokkaaksi! Nyt ei enää voi istua hiljaa katsomossa seuraamassa, kuinka käy.
Itse tykönäni olin ajatellut, ettei Helsingin tuomiokirkkoseurakunnalla ole varaa menettää hyvää kirkkoherraansa. Toisaalta: Matti Poutiainen on jo tuurannut piispaa sen verran paljon, että varmasti tietää, missä mennään. Ja mitä pitäisi tehdä. Ja sitten tekee!
Me olemme kurssikaverini Matin kanssa sitä ikäluokkaa, joka ottaa vieläkin todesta vanhan hokeman: kun kirkko kutsuu, niin kutsuun on vastattava myöntävästi. Vai sanotaanko nykyään hieman toisella tavalla: Olen käytettävissä (piispan virkaa täytettäessä)?
Kun kahden vuoden evakkotaipaleen jälkeen v. 2011 Tuomiokirkon väki palaa takaisin upeaan, kellarista ullakolle asti saneerattuun Bulevardin seurakuntataloon, ei olisi mitenkään omituista ajatella, että Matin työhuone olisikin ensimmäisen kerroksen (kirkkoherranvirasto) sijaan viidennessä kerroksessa (kapituli). Hissikin on käytettävissä. Portaista puhumattakaan...
PS: Tutustu Mattiin,se kannattaa:
http://koti.mbnet.fi/mattipo/index.html
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
.jpg)
2 kommenttia:
Mielenkiintoiseksi peli käy! Poutiaiselle on kyllä hyvä meriitti, että taustajoukoista löytyy omia alaisia.
Aivan totta. Eikä vain Hgin tuomiokirkosta vaan myös kahdesta edellisestäkin duuneista eli Porvoosta ja Töölöstä.
Arvelen, että kisa voitaisiin käydä Matin ja Irjan kesken. Naiset voivat hyvinkin nyt koettaa toteuttaa haaveensa naispiispasta. Periaatteessa se on lähempänä kuin ikinä!
Lähetä kommentti