Miten paljon lohdutusta ihminen tarvitsee?

Lapsella on huono elämä.
Hän itkee lohduttomasti.
Rauhoittuu vasta aikuisen sylissä.

Aikuisellekin voi iskeä halipula.
Ja vielä varmemmin kehuvaje.
Onneksi lähimmäiset voivat olla avuksi.

Aikuinen osaa kyllä lohduttautua itsekin.
Elämä kenkuttaa. Shoppailu auttaa.
Ainakin hetkeksi.

Stressi painaa. Lohtu löytyy suklaasta.
Ja muusta syömisestä.

Joskus juomisestakin.
Mutta sitten ollaankin äkkiä
jo tekemisissä
isompien ongelmien kanssa.

Alku oli vaatimaton.
Yksi pala suklaata. Sitten yksi rivi.
Kokonainen levy. Useampi levy…

Yksi lasillinen
kuperkeikkalimunaatia.
No, ehkä vielä toinenkin
Mutta vain tämän kerran.
Pullo, jos kolmaskin…
Mitä noita nyt laskemaan...
Pohjanmaan kautta!

Eikö kukaan kysy,
miksi Sirkka syö tai Jeppe juo?
Mitä heiltä mahtaa puuttua
Maslowin tarvehierarkian mukaan?

* * * * *

”Tää lohdutus on ainoa: mä elän laupeudesta” (virsi 275:1b)