Juhannuksen kunniaksi: Iänikuisia totuuksia lasten ja Hannun suusta (ei tosikoille!)

Sananlaskun mukaan totuus kuullaan lasten suusta. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä sieltä välillä tulee sellaista tekstiä, ettei oikein tiedä, itkeäkö vai nauraa. Alla on muutamia lapsellisiä ajatelmia, joihin eräs elämää paljon nähnyt pappi tarttuu enemmän tai vähemmän sielunhoidollisesti.

Lapsi: Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti.

Hannu: Mutta eiväthän vaipat ikää katso: Niitä tarvitsevat niin aivan pienet kuin ihan vanhatkin ihmiset, vai mitä? Mutta se Jeesuksen vaippa oli kyllä niin hyvä, että sotilaat ottivat sen Jeesukselta pois ja pistivät arpajaisvoitoksi.

Lapsi: Pappina oleminen on tylsää. Hänen täytyy kaivaa ihmisiä maahan tai paistaa niitä uunissa.

Hannu: Kaikki työt ovat välillä vähän tylsiä. Nykyään kyllä käytetään kaivinkoneita, joita varten on aivan oma porukkansa, haudankaivajat. Isompana sinäkin sitten opit tietämään, mikä on paistamisen ja grillaamisen ero. Taivaalta satavasta tuhkasta sinulla taitaakin jo olla jonkin sortin kokemusta?

Lapsi: Kun Jumala kuoli, hän pääsi taivaaseen niin kuin kaikki muutkin. Ja sinne hän on jäänyt.

Hannu: Jumalan kuolemaa ne monet sinua isommatkin ovat yrittäneet tolkuttaa. Älä kuitenkaan sellaisia usko. Taivas on Jumalan koti. Ja jos hyvin käy, se on myös sinun tuleva kotisi.

Lapsi: Jeesus asui kaukaisessa maassa. Mummi on ollut siellä valittamassa muurista. Se oli hirveän vanha ja romahtamaisillaan.

Hannu: Suotta suret, jos sitä itkumuuria murehdit Juutalaiset ovat rakentaneet jo uuden muurin. Jos taas viittasit mummiisi, niin toki noinkin voi olla. Olen kuitenkin huomannut, että vanhat isoäidit eivät romahda läheskään niin helposti kuin luulisi, jos ja kun heillä on seuraa ja iloa teistä lastenlapsista!

Lapsi: Jeesus käveli vetten päällä, koska hän ei halunnut kastella jalkojaan.

Hannu: Niin, eikö ollutkin vähän ihmeellinen juttu? Ei Jeesus kuinkaan vettä pelännyt. Hän sanoi olevansa Elämän Vesi. Hän uskalsi jopa pestä opetuslastensa likaiset jalat. Ja myöhemmin ylösnoussut Jeesus käski kastaa kaikki maailman ihmiset opetuslapsikseen. Oletko muuten kuullut, miten Jeesus käveli seinän läpi? Entä siitä, kun Jeesus lupaa tulla ihmisten sydämeen asumaan? Eivät taida meiltä nämä Jeesus-jutut ihan heti loppua, vai mitä?

Vielä sananen kilojen karistelusta

Tässäpä lukijalle terveisiä meidän seurakunnan (Hgin Tmk) intrasta:


Kiloja karisi 711 - Rahaa Nepaliin kertyi 10 665 euroa Tuomiokirkkoseurakunnassa. Läskillä lukutaitoa -kampanjan loppupunnituksissa kävi meidän seurakunnassamme 144 naista ja 45 miestä. Naiset pudottivat painoaan 459 kiloa ja miehet 252 kiloa.

Keskimääräisesti miesten painonpudotus oli naisia suurempi, 5,6 kiloa, kun naisten vastaava oli 3,2 kiloa. Yhteensä painoa putosi 711 kg, mikä tekee rahassa 10 665 euroa. Kampanjaan lähti mukaan 363 henkeä, mutta vain 189 tuli loppupunnitukseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkistaa kampanjan kokonaistulokset viimeistään 15.6.

:::::::::::::::::::::::

Eli pienistä puroista ne näyttävät isotkin vedet syntyvän!
Ajattele, lukija: Yli 10 ja puoli tuhatta euroa tämänkaltaisella ponnistelulla hyväntekeväisyyteen.

Tätä pitää saada lisää (siis rahaa hyväntekeväisyyteen)!
Tätä pitää saada vähemmän (eli kiloja olisi vieläkin lisää jaossa, jos ketä kiinnostaa...)!

”Lapsi olisi kuin pallo jalassa!”

Parin kuukauden kuluttua 30 vuotta täyttävä, parisuhteessa elävä synnyttämätön nainen antaa itselleen syntymäpäivälahjaksi sterilisaation. Lääkäri ei eettisiin syihin vedoten suostunut operaatioon aikaisemmin.

Nainen perusteli päätöstään sillä, että hän ei ole koskaan tuntenut hoivaviettiä. ”En osaa olla lasten seurassa. Ne saavat minut levottomiksi hektisyydellään ja arvaamattomuudellaan”. Naisen avomies komppaa vierestä: ”En halua luopua vapaudestani. Lapsi olisi kuin pallo jalassa.”

Helsingin Sanomat julkaisi Elämä-palstallaan ma 7.6.10 koko sivun mittaisen jutun nimeltä Vauvakuumeettomat. Siinä elämännautiskelijat, työmyyrät ja erakko kertoivat, miltä tuntuu elää ilman lapsia yhteiskunnassa, jossa suvun jatkaminen kuuluu menen mielestä yhä sääntöihin.

Nyt kuudenkympin korvilla oleva työmyyräpariskunta ajatteli nuorena parina, että lapsia voisi tulla sitten, kun tilanne olisi taloudellisesti vakaa. ”Lapsenteko” (sic!) kuitenkin jäi, kun kova työnteko vei parin mennessään. Lopulta pariskunta huomasi tottuneensa elämään ilman tenavia. ”Lasten hankinta ei ole tae onnellisesta vanhuudesta!” he tietävät kertoa. He ovat jo (varmaan moneenkin kertaan) turvanneet vanhuutensa taloudellisesti. Pari aikoo muuttaa aikanaan yksityiseen hoitokotiin…

Erakkouteen taipuvainen, maalla asuva 44-vuotias nainen saa voimaa taiteestaan ja omistamistaan hevosista. Hänellä ei ole minkäänlaista kaipausta lastenhoitoa tai pitkäaikaista parisuhdetta kohtaan. ”Olisin varmaankin se äiti, joka joutuisi otsikoihin ripustettuaan lapsensa vaatekoukkuun”, taiteilija-ratsastuksenopettaja sanoo virnistäen. Nuorempana nainen pisti monta seurustelusuhdetta poikki, kun miehet alkoivat haikailla lapsia. Nainen kokee olevansa onnellinen, kun on vastuussa vain omasta ja eläintensä hyvinvoinnista.

Jokin tässä nyt mättää, mutta mikä?

Lisää keskustelukysymyksiä:

”Lisääntykää ja täyttäkää maa…”? Kenen tehtävä on kyseessä?

Lapset ovat Jumalan lahja. Voiko lahjasta noin vain kieltäytyä?

Onko olemassa vanhemmuuteen kelpaamattomia ihmisiä?