Tervehdys, lukijat.
Huhtikuusta elokuulle kesti tämä lysti.
Nyt on aika pistää pillit tältä osin pussiin.
Kiitän erityisesti niitä, jotka ovat jaksaneet
kulkea kanssani tämän viiden kuukauden matkan.
Ei, en ole vaihtamassa työpaikkaani,
mutta bloggauspaikkaani kyllä vaihtuu, taas kerran.
Ensin harjoittelin nettikirjoittamista Iltalehden sivustolla.
Minulla oli kaksikin nimimerkkiä:
- Lööperi (Totta toinenkin puoli?)
- Aatami (Aatamin omenoita).
Sitten tartuin Apu-lehden verkkoon.
Apuun kirjoitin sekä omalla nimelläni että nimimerkillä Apumiehen poika.
Täällä blogspotissa minulla oli tämän Sussiunakkoon!-sivun
lisäksi blogi 7 VAPAATA VIIKKOA eli LeipäPapin MässyWapaa PaastoBlogi.
Nyt käyn Kotimaa-lehden pyydykseen:
Uusi osoitteeni on
http://www.kotimaa24.fi/oma-sivuni?view=profile&uid=276
Heilun Kotimaa24:n rakentamalla jalkapallokentällä liberona.
Kenttä on ihan keskellä BlogiMetsää.
Tervetuloa tutustumaan.
:-)
Hannu
Nyt saapi siunailu riittää,
on aika lukijata kiittää.
Uudet haasteet ovat eessä,
kuudes verkko jo veessä!
keskiviikko 19. elokuuta 2009
maanantai 3. elokuuta 2009
MITÄ STOALAISEN TYYNEYDEN TAKANA? Osa 8: Epiktetoksen käsikirja - stoalaisuutta käytännöllisimmillään!
Länsimaiden historiassa luetuimpia stoalaisia tekstejä eivät ole Senecan tutkielmat ja kirjeet, vaan Epikletoksen (n. 50-135 jKr.) suppea, mutta kuitenkin riittävän kattava yleisesitys stoalaisesta moraalifilosofiasta. Tekstit ovat oppilas Arrianoksen julkaisemia "muistiinpanoja" Epiktetoksen luennoista.
Epiktetos oli alun perin orja. Hän syntyi Lähi-idässä, Hierapoliksen kaupungissa nykyisen Kaakkois-Turkin alueella. Jossakin vaiheessa Epiktetoksen isännäksi tuli keisari Neron vapautettu orja ja sihteeri Epafroditos. Hänen mukanaan Epiktetos siirtyi Roomaan. Mahdollisesti hän oli alkanut opiskella filosofiaa jo kotiseudullaan, mutta hänen tärkeimmäksi opettajakseen tuli Roomassa luennoinut stoalainen Musonius Rufus.
Epafroditos vapautti Epiktetoksen, joka marhdollisesti aloitti opettamisen jo Rooman-aikoinaan. v. 95 keisari Domitianus karkotti filosofit kaikkialta Italiasta, jolloin Epiktetos siirtyi Länsi-Kreikan suureen keskukseen Nikopolikseen, jonne hän perusti filosofikoulun.
Epiktetoksen Käsikirjaan tutustuminen oli kesälomani inspiroivimpia lukukokemuksia. Tähän olen poiminut joukon itseäni puhutelleita kohtia. Fundeeraa sinäkin näitä, lukija:
5. Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä. Ei esimerkiksi kuolema ole mitään kauheaa, sillä silloinhan se olisi tuntunut kauhealta Sokrateestakin, vaan kauhea on se uskomus kuolemasta, että se on kauhea. Kun siis jokin estää tai järkyttää meitä tai kun tunnemme tuskaa, älkäämme syyttäkö ketään toista vaan itseämme, siis omia uskomuksiamme. Sivistymätön syyttää toisia omasta epäonnestaan, sivistyksen makuun päässyt syyttää itseään ja sivistynyt ei syytä toista eikä itseään.
Eivät ne asiat, vaan suhtautumisemme niihin: Epiktetoksen ajattelun ehdoton helmi!
11. Älä koskaan sano mistään: "Olen menettänyt sen", vaan sano:"Olen antanut sen takaisin". Kuoliko lapsesi? Hänet annettiin takaisin. Kuoliko vaimosi? Hänet annettiin takaisin. "Minun maatilkkuni on riistetty". Sekin on annettu takaisin. "Mutta se oli kelvoton mies, joka sen riisti." Mitä sinuun kuuluu, kenen kautta antaja pyysi sen takaisin? Niin kauan kuin hän antaa, pidä siitä huolta kuin vieraasta omaisuudesta, niin kuin matkustavaiset majatalosta.
Kuka mahtaa olla tuo salaperäinen antaja? Kristilliseltä kannalta katsottuna tahtoisin uskoa, että kyse on Jumalasta.
15. Muista, että sinun tulee elää kuin pidoissa. Jokin tarjottavista osuu kohdallesi, ojenna kätesi ja ota maltillisesti osasi. Se menee ohitsesi; älä pidätä sitä. Se ei ole vielä kohdallasi; älä kurkota tavoittamaan, vaan odota, kunnes se tulee kohdallesi. Suhtaudu näin lapsiin, vaimoon, virkoihin ja rikkauteen, ja olet kerran arvollinen jumalien pitovieraaksi. Mutta jos halveksut ja jätät ottamatta, kun sinulle tarjotaan, et ole vain jumalien pitovieras, vaan hallituskumppani.
Ajatus elämästä pitopöytänä on mainio. Loppu kuitenkin lässähtää: Tässä pilkistävät esiin stoalaisuuden juuret, jotka löytyvät kyynisestä koulukunnasta: Halveksuntako muka pitäisi kohtuuttakin korkeammalle kohottaa?
20. Muista, ettei sinua loukkaa se, joka herjaa tai lyö sinua, vaan se uskomus, että he loukkaavat sinua. Kun siis joku ärsyttää sinua, tiedä, että sinua ärsyttää oma käsityksesi. Tähtää ensimmäiseksi siihen, ettei vaikutelma tempaa sinua mukaansa. Kun kerran saat aikaa ja rauhaa miettiä, hillitset itsesi helpommin.
Itsehillintä perustellaan tässä hyvin. Eli siis järkeenkäyvästi. Vaan kuka tähän pystyy? Pitääkö ärsyttäjään suhtautua kuin pelkkään ilmaan, olla välittämättä, julistaa samantekeväksi?
24. Älä anna tällaisten järkeilyjen ahdistaa sinua: "Joudun elämään kunniatta enkä ole kukaan missään."... Kuinka muka olisit 'ei kukaan missään', kun sinun kuuluu olla joku vain vallassasi olevissa asioissa, joissa sinä voit olla kaiken kunnian arvoinen!
Stoalaiset jakavat asiat niihin, jotka ovat meidän vallassamme ja niihin, jotka eivät ole. Omassa vallassamme ovat käsitys, pyrkimys, tavoittelu ja karttaminen - sanalla sanoen kaikki se, mikä on omaa tekoamme. Vallassamme oleva on luonnostaan vapaata, vailla pakkoa ja estettä, kun taas se, mikä ei ole vallassamme, on heikkoa, orjuutettua, esteiden alaista ja vierasta.
28. Jos joku luovuttaisi sinun ruumiisi vastaantulijan käsiin, olisit närkästynyt. Etkö sitten häpeä sitä, että uskot oman mielesi kenen tahansa käsiin, niin että se järkkyy ja luhistuu, jos hän herjaa sinua?
Komeasti, suorastaan miehekkäästi sanottu!
41. On heikkolahjaisuuden merkki kiinnittää paljon huomiota ruumiiseen: urheilla paljon, syödä paljon, juoda paljon, ulostaa paljon ja paritella paljon. Nämä asiat tulee tehdä ohimennen, ja kaikki huomio tulee kiinnittää mieleen.
Liika on aina liikaa? Tänä päivänä ohje hieman huvittaa, mutta kannattaa muistaa, miten hillittömiä orgioita Roomassa Epiktetoksenkin aikana vietettiin.
43. Jokaisella asialla on kaksi kahvaa, toinen, josta sitä kannetaan, ja toinen, josta sitä ei voi kantaa. Jos veljesi tekee väärin, älä tartu asiaan siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä se kahva ei ole se, josta tätä asiaa kannetaan. Tartu siihen sen sijaan siltä kannalta, että hän on veljesi ja kasvinkumppanisi, niin saat kiinni siitä, mistä tätä asiaa kannetaan.
Todella hyvä ja yleispätevä ohje, joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan!
48. Maallikon tila ja luonne: hän ei koskaan odota apua tai vahinkoa itseltään, vaan muilta. Filosofin tila ja luonne: hän odottaa apua ja vahinkoa ainoastaan itseltään.
Edistyvän merkkejä: ei hauku ketään, ei ylistä ketään, ei moiti ketään, ei puhu itsestään kuin olisi joku tai tietäisi jotain. Kun jokin tulee hänen tielleen tai estää häntä, hän syyttää itseään. Jos joku ylistää häntä, hän nauraa mielessään ylistäjälle, ja jos joku haukkuu häntä, hän ei puolustaudu. Hän kulkee ympäriinsä kuin toipilaat varoen, ettei liikauta mitään tervehtymässä olevaa, ennen kuin se ehtii luutua. Hän on luopunut kaikesta tavoittelusta... Sanalla sanoen hän pitää itseään silmällä kuin vihollista ja juonittelijaa.
Tämä maailma on kuin suuri sairaala. Täällä kannattaakin hiiviskellä vähän varovaisemmin. Ja vaikka katsoa, ettei esim. oma hiilijalanjälki kasva liian suureksi...
X = OLET TÄSSÄ.
SARJA STOALAISUUDESTA PÄÄTTYY TÄHÄN: X
Epiktetos oli alun perin orja. Hän syntyi Lähi-idässä, Hierapoliksen kaupungissa nykyisen Kaakkois-Turkin alueella. Jossakin vaiheessa Epiktetoksen isännäksi tuli keisari Neron vapautettu orja ja sihteeri Epafroditos. Hänen mukanaan Epiktetos siirtyi Roomaan. Mahdollisesti hän oli alkanut opiskella filosofiaa jo kotiseudullaan, mutta hänen tärkeimmäksi opettajakseen tuli Roomassa luennoinut stoalainen Musonius Rufus.
Epafroditos vapautti Epiktetoksen, joka marhdollisesti aloitti opettamisen jo Rooman-aikoinaan. v. 95 keisari Domitianus karkotti filosofit kaikkialta Italiasta, jolloin Epiktetos siirtyi Länsi-Kreikan suureen keskukseen Nikopolikseen, jonne hän perusti filosofikoulun.
Epiktetoksen Käsikirjaan tutustuminen oli kesälomani inspiroivimpia lukukokemuksia. Tähän olen poiminut joukon itseäni puhutelleita kohtia. Fundeeraa sinäkin näitä, lukija:
5. Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä. Ei esimerkiksi kuolema ole mitään kauheaa, sillä silloinhan se olisi tuntunut kauhealta Sokrateestakin, vaan kauhea on se uskomus kuolemasta, että se on kauhea. Kun siis jokin estää tai järkyttää meitä tai kun tunnemme tuskaa, älkäämme syyttäkö ketään toista vaan itseämme, siis omia uskomuksiamme. Sivistymätön syyttää toisia omasta epäonnestaan, sivistyksen makuun päässyt syyttää itseään ja sivistynyt ei syytä toista eikä itseään.
Eivät ne asiat, vaan suhtautumisemme niihin: Epiktetoksen ajattelun ehdoton helmi!
11. Älä koskaan sano mistään: "Olen menettänyt sen", vaan sano:"Olen antanut sen takaisin". Kuoliko lapsesi? Hänet annettiin takaisin. Kuoliko vaimosi? Hänet annettiin takaisin. "Minun maatilkkuni on riistetty". Sekin on annettu takaisin. "Mutta se oli kelvoton mies, joka sen riisti." Mitä sinuun kuuluu, kenen kautta antaja pyysi sen takaisin? Niin kauan kuin hän antaa, pidä siitä huolta kuin vieraasta omaisuudesta, niin kuin matkustavaiset majatalosta.
Kuka mahtaa olla tuo salaperäinen antaja? Kristilliseltä kannalta katsottuna tahtoisin uskoa, että kyse on Jumalasta.
15. Muista, että sinun tulee elää kuin pidoissa. Jokin tarjottavista osuu kohdallesi, ojenna kätesi ja ota maltillisesti osasi. Se menee ohitsesi; älä pidätä sitä. Se ei ole vielä kohdallasi; älä kurkota tavoittamaan, vaan odota, kunnes se tulee kohdallesi. Suhtaudu näin lapsiin, vaimoon, virkoihin ja rikkauteen, ja olet kerran arvollinen jumalien pitovieraaksi. Mutta jos halveksut ja jätät ottamatta, kun sinulle tarjotaan, et ole vain jumalien pitovieras, vaan hallituskumppani.
Ajatus elämästä pitopöytänä on mainio. Loppu kuitenkin lässähtää: Tässä pilkistävät esiin stoalaisuuden juuret, jotka löytyvät kyynisestä koulukunnasta: Halveksuntako muka pitäisi kohtuuttakin korkeammalle kohottaa?
20. Muista, ettei sinua loukkaa se, joka herjaa tai lyö sinua, vaan se uskomus, että he loukkaavat sinua. Kun siis joku ärsyttää sinua, tiedä, että sinua ärsyttää oma käsityksesi. Tähtää ensimmäiseksi siihen, ettei vaikutelma tempaa sinua mukaansa. Kun kerran saat aikaa ja rauhaa miettiä, hillitset itsesi helpommin.
Itsehillintä perustellaan tässä hyvin. Eli siis järkeenkäyvästi. Vaan kuka tähän pystyy? Pitääkö ärsyttäjään suhtautua kuin pelkkään ilmaan, olla välittämättä, julistaa samantekeväksi?
24. Älä anna tällaisten järkeilyjen ahdistaa sinua: "Joudun elämään kunniatta enkä ole kukaan missään."... Kuinka muka olisit 'ei kukaan missään', kun sinun kuuluu olla joku vain vallassasi olevissa asioissa, joissa sinä voit olla kaiken kunnian arvoinen!
Stoalaiset jakavat asiat niihin, jotka ovat meidän vallassamme ja niihin, jotka eivät ole. Omassa vallassamme ovat käsitys, pyrkimys, tavoittelu ja karttaminen - sanalla sanoen kaikki se, mikä on omaa tekoamme. Vallassamme oleva on luonnostaan vapaata, vailla pakkoa ja estettä, kun taas se, mikä ei ole vallassamme, on heikkoa, orjuutettua, esteiden alaista ja vierasta.
28. Jos joku luovuttaisi sinun ruumiisi vastaantulijan käsiin, olisit närkästynyt. Etkö sitten häpeä sitä, että uskot oman mielesi kenen tahansa käsiin, niin että se järkkyy ja luhistuu, jos hän herjaa sinua?
Komeasti, suorastaan miehekkäästi sanottu!
41. On heikkolahjaisuuden merkki kiinnittää paljon huomiota ruumiiseen: urheilla paljon, syödä paljon, juoda paljon, ulostaa paljon ja paritella paljon. Nämä asiat tulee tehdä ohimennen, ja kaikki huomio tulee kiinnittää mieleen.
Liika on aina liikaa? Tänä päivänä ohje hieman huvittaa, mutta kannattaa muistaa, miten hillittömiä orgioita Roomassa Epiktetoksenkin aikana vietettiin.
43. Jokaisella asialla on kaksi kahvaa, toinen, josta sitä kannetaan, ja toinen, josta sitä ei voi kantaa. Jos veljesi tekee väärin, älä tartu asiaan siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä se kahva ei ole se, josta tätä asiaa kannetaan. Tartu siihen sen sijaan siltä kannalta, että hän on veljesi ja kasvinkumppanisi, niin saat kiinni siitä, mistä tätä asiaa kannetaan.
Todella hyvä ja yleispätevä ohje, joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan!
48. Maallikon tila ja luonne: hän ei koskaan odota apua tai vahinkoa itseltään, vaan muilta. Filosofin tila ja luonne: hän odottaa apua ja vahinkoa ainoastaan itseltään.
Edistyvän merkkejä: ei hauku ketään, ei ylistä ketään, ei moiti ketään, ei puhu itsestään kuin olisi joku tai tietäisi jotain. Kun jokin tulee hänen tielleen tai estää häntä, hän syyttää itseään. Jos joku ylistää häntä, hän nauraa mielessään ylistäjälle, ja jos joku haukkuu häntä, hän ei puolustaudu. Hän kulkee ympäriinsä kuin toipilaat varoen, ettei liikauta mitään tervehtymässä olevaa, ennen kuin se ehtii luutua. Hän on luopunut kaikesta tavoittelusta... Sanalla sanoen hän pitää itseään silmällä kuin vihollista ja juonittelijaa.
Tämä maailma on kuin suuri sairaala. Täällä kannattaakin hiiviskellä vähän varovaisemmin. Ja vaikka katsoa, ettei esim. oma hiilijalanjälki kasva liian suureksi...
X = OLET TÄSSÄ.
SARJA STOALAISUUDESTA PÄÄTTYY TÄHÄN: X
sunnuntai 2. elokuuta 2009
MITÄ STOALAISEN TYYNEYDEN TAKANA? Osa 7: Totuutta etsimässä
Senecan, Jeesuksen aikalaisen (n. 4 eKr.-65 jKr.) kuvaus omasta ajastaan:"Kaikki on täynnä häpeää ja pahetta; rikoksia tehdään enemmän kuin vankeudella voi sovittaa. Me ponnistelemme summattomassa taistelussa rikollisuutta vastaan: joka päivä intohimo syntiin paisuu, synninteon häpeä haihtuu... Irstautta ei enää harjoiteta salassa. Se pöyhistelee silmiemme edessä, se on työntäytynyt niin julkisesti kaikkien nähtäviin, onpa niin kerrassaan päässyt vallitsemaan kaikkien mieliä, että viattomuus ei enää ole harvinainen, vaan olematon."
"Maailman hyörimään kietoutunut elämä on kuin talvinen virta, sillä se on väkevä ja täynnä muraa ja vaikeakulkuinen ja tyrannillinen ja kuohahtava ja äkkiloppuinen". Näin kuvasi omaa aikaansa filosofi Epiktetos (n.50-120 jKr.). Tuo äkkiloppuisuus on kuin ennuste Rooman valtakunnan tuhosta. Hänen aikalaisensa Juvenalis (n. 55-135 jKr.) totesi lyhyesti ja ytimekkäästi:"Jälkimaailma ei saata lisätä mitään meidän epäsiveellisyyteemme."
Stoalainen filosofia pääsi melko lähelle hapuiluissaan pimeyden keskeltä kohti valoa, kilvoitellessaan kohti totuutta. Vai mitä mieltä lukija on näistä Senecan sanoista:
- Jumala on sinua läsnä, on kanssasi, on sinussa.
- Ihmetteletkö, että ihminen turvautuu jumaliin? Jumala tulee ihmisten luo, niin, vieläpä lähemmäs, hän tulee ihmisiin. Ei yksikään sydän ole pyhä ilman Jumalaa.
- Ihmisen tulee tavoitella sitä hyvää, mikä hänelle kuuluu. Mitä tämä hyvä on? Uudistettu ja puhdas mieli, joka pyrkii Jumalan seuraajaksi,
joka kohoaa inhimillisten asiain yläpuolelle, joka supistaa itseensä kaikki toivomuksensa.
- Ihminen on syntynyt keskinäistä auttamista varten.
- Opetammeko me, että hänen tulee ojentaa kätensä haaksirikkoon joutuneelle, näyttää vaeltajalle tietä, jakaa leipänsä nälkäisen kanssa?... Jos voisin lyhyesti muodostaa hänelle inhimillisen velvollisuuden lauselman, niin sanoisin: kaikki se, minkä näette, mihin inhimilliset ja jumalalliset sisältyvät, on yksi: me olemme yhden suuren ruumiin jäseniä.
Se maailma, johon kristinusko teli tuloaan, oli murheellinen, rapistuva ja kuoleva maailma. Se tarvitsi kipeästi iloa ja valoa, toivoa, rauhaa ja rakkautta.
"Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa".
LOPPUU HUOMENNA. Viimeisellä kerralla tutustumme kaikkein tunnetuimpaan stoalaiseen ja kuuluisimpaan tekstiin, nimittäin Epiktetoksen Käsikirjaan.
"Maailman hyörimään kietoutunut elämä on kuin talvinen virta, sillä se on väkevä ja täynnä muraa ja vaikeakulkuinen ja tyrannillinen ja kuohahtava ja äkkiloppuinen". Näin kuvasi omaa aikaansa filosofi Epiktetos (n.50-120 jKr.). Tuo äkkiloppuisuus on kuin ennuste Rooman valtakunnan tuhosta. Hänen aikalaisensa Juvenalis (n. 55-135 jKr.) totesi lyhyesti ja ytimekkäästi:"Jälkimaailma ei saata lisätä mitään meidän epäsiveellisyyteemme."
Stoalainen filosofia pääsi melko lähelle hapuiluissaan pimeyden keskeltä kohti valoa, kilvoitellessaan kohti totuutta. Vai mitä mieltä lukija on näistä Senecan sanoista:
- Jumala on sinua läsnä, on kanssasi, on sinussa.
- Ihmetteletkö, että ihminen turvautuu jumaliin? Jumala tulee ihmisten luo, niin, vieläpä lähemmäs, hän tulee ihmisiin. Ei yksikään sydän ole pyhä ilman Jumalaa.
- Ihmisen tulee tavoitella sitä hyvää, mikä hänelle kuuluu. Mitä tämä hyvä on? Uudistettu ja puhdas mieli, joka pyrkii Jumalan seuraajaksi,
joka kohoaa inhimillisten asiain yläpuolelle, joka supistaa itseensä kaikki toivomuksensa.
- Ihminen on syntynyt keskinäistä auttamista varten.
- Opetammeko me, että hänen tulee ojentaa kätensä haaksirikkoon joutuneelle, näyttää vaeltajalle tietä, jakaa leipänsä nälkäisen kanssa?... Jos voisin lyhyesti muodostaa hänelle inhimillisen velvollisuuden lauselman, niin sanoisin: kaikki se, minkä näette, mihin inhimilliset ja jumalalliset sisältyvät, on yksi: me olemme yhden suuren ruumiin jäseniä.
Se maailma, johon kristinusko teli tuloaan, oli murheellinen, rapistuva ja kuoleva maailma. Se tarvitsi kipeästi iloa ja valoa, toivoa, rauhaa ja rakkautta.
"Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa".
LOPPUU HUOMENNA. Viimeisellä kerralla tutustumme kaikkein tunnetuimpaan stoalaiseen ja kuuluisimpaan tekstiin, nimittäin Epiktetoksen Käsikirjaan.
lauantai 1. elokuuta 2009
MITÄ STOALAISEN TYYNEYDEN TAKANA? Osa 6: Poistaako järkeily kuolemanpelon?
Koska stoalaisuus on filosofian suuntaus eikä uskonto, sen tehtäviin ei kuulu vastata kysymyksiin elämän synnystä tai kaiken loppumisesta. Kuolemaa ei voi väistää, mutta järkeen käypiä argumentteja kuolemanpelkoa vastaan voidaan kyllä esittää. Stoalaiset antavat neljä ohjetta tai lohdutusta kuolevan olon helpottamiseksi. Nämä ovat:
1) "KUOLEMA EI KOSKE MEITÄ!"
Jokin tapahtuma voi olla hyvä tai paha vain sille, joka on olemassa. Kuolleena oleminen ei ole paha asia henkilölle, joka on kuollut. "Kun kuolema on täällä, me emme enää ole, ja kun me olemme täällä, kuolema ei ole".
Mielenkiintoista kuurupiiloa kuoleman kanssa! Terävää leikkiä sanoilla ja mielikuvilla. Eikö kuolema kuitenkin vaaniskele kintereillämme kaiken aikaa? Sitä ei siis voi häätää kuvasta vain toivomuksella, että Kuolema ei olisi samassa huoneessa kanssamme...
2) SYMMETRIA-ARGUMENTTI:
Emme kokeneet hyviä tai pahoja asioita ennen syntymäämme. Vastaavasti emme voi kokea hyviä tai pahoja asioita kuoleman jälkeen.
Mitä se on, kun kuolemani jälkeen en koe hyvää enkä pahaa? Olen täysin turta, tunteeton? Mieleeni nousee väkisinkin Marie Luise Kaschnitzin runo nimeltä En ole rohkea:
Rohkeat ihmiset tietävät,
ettei heillä ole ylösnousemusta,
ettei heidän ympärilleen kasva lihaa viimeisenä aamuna.
He eivät muista mitään,
eivät tapaa enää tuttujaan,
heillä ei ole mitään odotettavaa,
ei autuutta,
ei kidutusta.
Minä
en ole rohkea.
3) BANQUETTI-ARGUMENTTI:
Elämä on kuin suuri juhla (banquetti). Juhlaa ei voi pitkittää pilaamatta juhlan arvoa kokonaisuutena. Vastaavasti elämän pitkittäminen vain pilaa sen elämän nautinnon, joka meillä nyt on.
Näin oli varmasti aikoinaan huomattavasti helpompi sanoa kuin nyt eli aikana, jolloin ihmisten keinotekoinen hengissäpitäminen on mahdollista.
Tässä yhteydessä on pakko vähän syödä kuormasta eli lainata huomista vierastamme Epiktetosta, joka Käsikirjassaan puhuu elämästä näytelmänä tähän tapaan:
"Muista, että olet näyttelijä näytelmässä, joka on ohjaajan tahdon mukainen. Jos hän haluaa lyhyen näytelmän, se on lyhyt, jos pitkän, se on pitkä. Jos hän haluaa sinun näyttelevän kerjäläistä, pidä huoli, että näyttelet senkin roolin lahjakkaasti. Tee samoin, jos hän haluaa sinun näyttelevän raajarikkoa, virkamiestä tai maallikkoa. Sinun tehtäväsi on näytellä hyvin annettu rooli, mutta roolin valitseminen on toisen tehtävä."
4) LIIKAKANSOITUS-ARGUMENTTI:
Jos ihmisiä vain syntyy, mutta kukaan ei kuole, maapallosta tulee vähitellen ihmisen asumiseen kelpaamaton.
Tjaah. Sodat, kulkutaudit, luonnonmullistukset, nälänhätä yms. ilmiöt ovat tähän asti rajanneet tehokkaasti väkilukua. Ja kun Tellus uhkaa käydä asuinkelvottomaksi ihmisten omien kepposten takia, niin sitten yritetään löytää avaruudesta uusia paikkoja, joissa elämä olisi mahdollinen.
Uskaltaisitko sinä, kuulijani, kuolla pelkästään näitten argumenttien varassa? Minä en ainakaan. Mutta en minäkään ole rohkea...
JATKUU HUOMENNA. Sunnuntaina meillä on (toivottavasti) aikaa pohtia Senecan näkemyksiä Jumalasta / jumalista. Ällistyttävän lähelle kristillisiä näkemyksiä hän pääseekin...
1) "KUOLEMA EI KOSKE MEITÄ!"
Jokin tapahtuma voi olla hyvä tai paha vain sille, joka on olemassa. Kuolleena oleminen ei ole paha asia henkilölle, joka on kuollut. "Kun kuolema on täällä, me emme enää ole, ja kun me olemme täällä, kuolema ei ole".
Mielenkiintoista kuurupiiloa kuoleman kanssa! Terävää leikkiä sanoilla ja mielikuvilla. Eikö kuolema kuitenkin vaaniskele kintereillämme kaiken aikaa? Sitä ei siis voi häätää kuvasta vain toivomuksella, että Kuolema ei olisi samassa huoneessa kanssamme...
2) SYMMETRIA-ARGUMENTTI:
Emme kokeneet hyviä tai pahoja asioita ennen syntymäämme. Vastaavasti emme voi kokea hyviä tai pahoja asioita kuoleman jälkeen.
Mitä se on, kun kuolemani jälkeen en koe hyvää enkä pahaa? Olen täysin turta, tunteeton? Mieleeni nousee väkisinkin Marie Luise Kaschnitzin runo nimeltä En ole rohkea:
Rohkeat ihmiset tietävät,
ettei heillä ole ylösnousemusta,
ettei heidän ympärilleen kasva lihaa viimeisenä aamuna.
He eivät muista mitään,
eivät tapaa enää tuttujaan,
heillä ei ole mitään odotettavaa,
ei autuutta,
ei kidutusta.
Minä
en ole rohkea.
3) BANQUETTI-ARGUMENTTI:
Elämä on kuin suuri juhla (banquetti). Juhlaa ei voi pitkittää pilaamatta juhlan arvoa kokonaisuutena. Vastaavasti elämän pitkittäminen vain pilaa sen elämän nautinnon, joka meillä nyt on.
Näin oli varmasti aikoinaan huomattavasti helpompi sanoa kuin nyt eli aikana, jolloin ihmisten keinotekoinen hengissäpitäminen on mahdollista.
Tässä yhteydessä on pakko vähän syödä kuormasta eli lainata huomista vierastamme Epiktetosta, joka Käsikirjassaan puhuu elämästä näytelmänä tähän tapaan:
"Muista, että olet näyttelijä näytelmässä, joka on ohjaajan tahdon mukainen. Jos hän haluaa lyhyen näytelmän, se on lyhyt, jos pitkän, se on pitkä. Jos hän haluaa sinun näyttelevän kerjäläistä, pidä huoli, että näyttelet senkin roolin lahjakkaasti. Tee samoin, jos hän haluaa sinun näyttelevän raajarikkoa, virkamiestä tai maallikkoa. Sinun tehtäväsi on näytellä hyvin annettu rooli, mutta roolin valitseminen on toisen tehtävä."
4) LIIKAKANSOITUS-ARGUMENTTI:
Jos ihmisiä vain syntyy, mutta kukaan ei kuole, maapallosta tulee vähitellen ihmisen asumiseen kelpaamaton.
Tjaah. Sodat, kulkutaudit, luonnonmullistukset, nälänhätä yms. ilmiöt ovat tähän asti rajanneet tehokkaasti väkilukua. Ja kun Tellus uhkaa käydä asuinkelvottomaksi ihmisten omien kepposten takia, niin sitten yritetään löytää avaruudesta uusia paikkoja, joissa elämä olisi mahdollinen.
Uskaltaisitko sinä, kuulijani, kuolla pelkästään näitten argumenttien varassa? Minä en ainakaan. Mutta en minäkään ole rohkea...
JATKUU HUOMENNA. Sunnuntaina meillä on (toivottavasti) aikaa pohtia Senecan näkemyksiä Jumalasta / jumalista. Ällistyttävän lähelle kristillisiä näkemyksiä hän pääseekin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)
.jpg)
